maanantai 11. kesäkuuta 2018

Susanne Jansson: Uhrisuo (Dekkariviikko)

Nathalie Ström kasvoi Mossmarkenin suon laidalla, mutta tragediaan päättyneen kesän jälkeen hän on pysynyt poissa seudulta vuosikaudet. Nyt hän palaa tekemään suolla mittauksia väitöskirjaansa varten. Samalla suolla, johon rautakaudella upotettiin ihmisuhreja ja jolle monen kerrotaan kadonneen paljon myöhempinäkin aikoina. Ehkä se on peräti suo itse, joka vaatii uhrinsa? Epämääräistä uhkaa paikkaan joka tapauksessa tuntuu liittyvän, ainakin sitten kun Nathalie löytää ystävänsä Johanneksen pitkospuilta tajuttomaksi lyötynä ja taskut täynnä kultakolikoita. Pian poliisin valokuvaaja Maya Lind löytää jotain karmeampaakin; suohon upotetun ruumiin. Eikä tämä ruumis ole peräisin rautakaudelta.

Susanne Janssonin kummitusjutuilla sävytetty esikoisdekkari ei ole ollenkaan hullumpi paketti! Pidin tunnelmasta joka ei kasva kauhuksi vaan väreilee sopivan painostavana, suon kuvauksesta, henkilöistä, vanhojen salaisuuksien selviämisestä ja siitä kuinka tuoreemmat tapahtumat kytkeytyvät siihen mitä ennen oli - siihen mitä ei oikein uskaltaisi edes muistaa. Hyvä kokonaisuus jonka osat sopivat yhteen. Suon tuntu jäi lukiessa niin kiinni, että oli pakko lähteä kävelylle paikallisen nevan pitkospuille. Ihan kauniilla, aurinkoisella säällä kylläkin. Äkillisen myräkän noustessa olisi ehkä saattanut tulla kiire jonnekin muualle.

Ensimmäinen lause: Olisi väärin sanoa, ettei kukaan nähnyt tai kuullut mitään.

Ruotsinkielinen alkuteos: Offermossen (2017)

Suomentanut Tiina Sjelvgren

Kustantaja Bazar 2018, 312 s.

---------------------------------------------

Kirjakaupoissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa, ja monet kirjabloggaajatkin osallistuvat taas tapahtumaan, tietysti dekkareita lukien ja aiheesta kirjoittaen. Niinan postauksessa lista osallistujablogeista, joista voi käydä viikon mittaan etsimässä dekkarivinkkejä.


5 kommenttia:

  1. En ole lukenut tätä, mutta bloggauksestasi tulee ihan mieleen juuri bloggaamani brittidekkari Risteyskohdat. Se tapahtuu Englannin rannikolla marskimaalla, josta myös löytyy rautakautisia luita, ehkä ihmisuhri, ja sitten paljon tuoreempi ruumis.

    VastaaPoista
  2. Sitäkin oon jossain vaiheessa pyöritellyt käsissäni, ehkäpä tulee luettua!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa varsin kiinnostavalta, vaikka tuo kummitusjutuilla sävyttäminen vähän arveluttaakin, sillä kauhu ei ole minun lajityyppini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi on ollut niin kesäteloilla että vastaan kommenttiin vasta nyt, mutta eipä asia ole vanhentunut! :)
      Pientä kauhunkin suuntaista vivahdetta tästä tosiaan löytyy, mutta jää nousematta pääasiaksi ja mielestäni sulautuu hyvin muuhun. Uskoisin että tästä voi kyllä pitää vaikka ei kauhusta välitäkään.

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista