perjantai 10. huhtikuuta 2009

Andreï Makine: Maa ja taivas


Nuori venäläispoika asuu orpokodissa 1960-luvulla ja ystävystyy vanhan ranskalaisnaisen, Aleksandran kanssa. Aleksandra opettaa hänelle ranskan kielen ja kertoo muistoja kotimaastaan, johon poika pääsee tutustumaan myös löytämänsä, tulipalon puolittain tuhoaman kirjakokoelman avulla. Viimein Aleksandra kertoo hänelle myös tarinan Jacques Dormesta, ranskalaisesta lentäjästä jonka kohtasi sodan aikana venäläisellä ratapihalla - ja rakastui, viettäen hänen kanssaan yhdessä vain hyvin lyhyen aikaa.

Maa ja taivas on tarina sodan todellisuudesta jota ei opi koulukirjoista, sen erottamista rakastavaisista, idästä ja lännestä, ihmisistä joilla on kahden kansan identiteetti sekä siitä, kuinka vieras loputtoman suuri maa nielaisi naisen koko elämän.

Makinen omassakin elämässä kohdanneet venäläisyys ja ranskalaisuus kietoutuvat hienosti yhteen. Tämä oli ensikosketukseni miehen tuotantoon, ja olen varsin vaikuttunut! Vaikka tapahtumat eivät aina ole kauniita, kieli on, ja sen lukeminen on nautinto alusta loppuun. Tätä täytyy saada lisää, ja onneksi seuraavana lukuvuorossa onkin toinen Makinen kirja, Vera.

Ensimmäinen lause: Heidän yhteisen elämänsä aika olisi niin lyhyt että kaikki tapahtuisi heille ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Ranskankielinen alkuteos: La terre et le ciel de Jacques Dorme (2003)

Kustantaja WSOY 2004, suom. Annikki Suni, 196 s.

2 kommenttia:

  1. Sulattelen eilen lähes yhdeltä istumalta lukemaani Idän Sielunmessua (Requiem pour l`est). Olen lukenut myös nuo kommentoimasi kaksi aiempaa kirjaa. Idän sielunmessu on monitasoista Makinesta. Loppukappale on upea.

    VastaaPoista