Konstailemattoman rehellisiä, huumorin pilkahduksilla höystettyjä rakkausrunoja ja vähän muitakin Etelä-Pohjanmaan murteella, eli sillä ainualla oikialla. ;) Juuri sopivia kaltaiselleni laiskalle runouden lukijalle; voi vain nauttia sujuvien sanojen ja ajatusten virrasta, tarvitsematta miettiä joka rivin merkitystä. Ihana! :)
Maharollisen väärinkäsityksen oikaasu
Talavella kiiruhran autolle
palijo ennen lähtyä,
notta kerkiän vähä lämmittää
ennenku sää tuut.
Ekkai luule,
notta yritän lähtyä hoputtaa?
Kesällä hosun autolle,
notta kerkiääsin
vähä tuulettaa,
nottei het reororantti petä,
ku sää tuhannen yrtin raikkahana tuut kyyttihin.
Älä vaan luule, notta äkääsenä siälä orotan?
Tuut peräs joskus
niin hätähisenä.
Tiäräkki se, notta
sua mää orottaasin
niinku kuntaliitosta,
vaikka vuasitolokulla.
Kustantaja Minerva 2008, 95 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti