Sivistyksessäni on klassikoiden kohdalla valtaisa aukko, joten kun ne viime aikoina ovat alkaneet kiinnostaa, on aika ryhtyä pikku hiljaa sitä aukkoa paikkaamaan ja Dostojevski sai kunnian aloittaa. :)
Kirja siis kertoo nuoresta Raskolnikovista joka päätyy murhaamaan vanhan naisen, minkä jälkeen seurataan hänen ajatuksiaan ja tekojaan, kasvuaan oman rikoksensa ymmärtämiseen, kuten myös monia muita ihmismielen kiemuroita toisten henkilöiden kautta.
Vaikka vanhahtava tyyli, pieni fontti/riviväli ja tuskaisen pitkät kappaleet tekivätkin lukemisesta välillä raskasta (vanha käännös siis kyseessä), olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt tekstin kiinnostavuudesta ja sujuvuudesta. Takakannessa mainitaan Rikoksen ja rangaistuksen olevan yksi maailmankirjallisuuden syvällisimmistä teoksista. Kenties niin, mutta myönnettäköön että vähintään puolet siitä syvällisyydestä taisi mennä ohi. Ei kaikki sentään! :)
Kaiken kaikkiaan melko kaksijakoinen kokemus: toisaalta kiinnostava tarina, toisaalta sen viimein loputtua päästin pienen helpotuksen huokauksen. Tulevaisuudessa voin lukea lisääkin Dostojevskia, mutta en lähiaikoina.
Ensimmäinen lause: Harvinaisen helteisenä päivänä heinäkuun alussa, iltapuolella, lähti eräs nuori mies S:n syrjäkadun varrelta vuokraamastaan pienestä huoneesta ja alkoi astella hitaasti, kuin epäröiden, K:n sillalle päin.
Venäjänkielinen alkuteos: Prestuplenije i nakazanije (1866)
Kustantaja Karisto 2008, 12. painos, suom. M. Vuori (kielentark. v. 1985-86 Lea Pyykkö), 516 s.
Tämä arvioi voisi olla minun kirjoittamani! Luin Rikos ja rangaistuksen jokin aika sitten ja olin myös positiivisesti yllättynyt. Välillä meinasi mennä ihmiset sekaisin, mutta yllättävän kevyesti opusta kuitenkin luki ja se ihan vei mukanaankin. Jännittävä ja hieno kirja, jäi todella mieleen! Minullekin tuli sellainen olo, että haluan lukea tätä lisääkin - mutta ei heti. Toistaiseksi en ole lukenutkaan, mutta kotihyllyssä on parikin Dostojevskia odottamassa.
VastaaPoistaVenäläisten nimien paljous kieltämättä vähän hämmensi joissain kohdissa! Pari kertaa piti miettiä että hetkinen, mistäs tämä tyyppi tähän tupsahti niin kuin joku vanha tuttu, vaikka mä en sitä muista ollenkaan.
VastaaPoistaKirjan lukeminen kyllä vei multa ajanpuutteen vuoksi aika kauan, joten sekin tietysti vaikutti siihen että alkupää jo vähän unohtui. Mutta selvisipä kaikki kuitenkin kun vähän pinnisteli muistiaan! :)
Siitä onkin jo aikaa, kun luin Rikoksen ja rangaistuksen. Voisikin lukea sen uudelleen jossain vaiheessa (ihan heti en taida malttaa, kun on niin paljon lukemattomia kirjoja odottamassa vuoroaan).
VastaaPoistaItse pidän valtavasti venäläisestä kirjallisuudesta. Niihin nimiväännöksiin muuten syntyy tottumus ajan kanssa. Minua hämmensi se, että samasta henkilöstä käytettiin useita eri nimiä ja joskus kesti ennen kuin tajusi keneen viitataan. Mutta siihen tottuu, mitä enemmän niitä kirjoja lukeaa. Silloin osa vaikeselkoisuudestakin mielestäni katoaa.
Jos haluat lukea seuraavaksi vähän lyhyempää Dostojevksia, niin suosittelen Kellariloukkoa, se on mielestäni mielenkiintoinen!
Kiitos suosituksesta Elegia, saatanpa hyvinkin tarttua tuohon myöhemmin! :)
VastaaPoistaNimiväännöksiin kieltämättä tottui aika hyvin jo tämän yhdenkin kirjan aikana. Muutenkin tämä kyllä ajoittaisesta lievästä raskaudestaan huolimatta rohkaisi lukemaan muutakin venäläistä kirjallisuutta.