Entinen ss-upseeri Eduard Schwermann on elänyt 50 vuotta rauhassa salanimen turvin, mutta nyt häntä etsitään sotarikoksista epäiltynä. Hän saapuu suffolkilaiseen Larkwoodin luostariin vaatimaan turvapaikkaa, asettaen luostarin väen hankalaan tilanteeseen.
Toisaalla vanha nainen, Agnes, näkee uutisissa Schwermannin kasvot jotka ovat menneisyydestä tutut. Sairaus hivuttaa Agnesia hitaasti kohti kuolemaa ja hän tietää, että hänen on aika kertoa pojantyttärelleen Lucylle siitä osasta menneisyyttään josta hän ennen on vaiennut. Toisen maailmasodan aikana hän kuului ryhmään, joka salakuljetti juutalaislapsia turvaan miehitetystä Pariisista. Ryhmä kuitenkin paljastui, ja sen paljastaja oli Eduard Schwermann.
Useampikin henkilö alkaa selvitellä, mitä sodan aikana oikein tapahtui. Missä on Schwermannin rikostoveri joka pakeni Ranskasta hänen kanssaan? Kuka todellisuudessa on syyllinen ja toteutuuko oikeus? Kuka oikeastaan pelasti ja kuka pelastui? Juonen haarojen yhdistyessä totuus alkaa pala palalta muotoutua.
Henkilöitä oli melko paljon, ja välillä piti miettiä että kuka oikein tiesikään siitä ja siitä asiasta ja keille muille hän siitä oli jo kertonut. Kokonaiskuva pysyi kuitenkin selkeänä ja kirja vei hyvin mukanaan, pakottaen välillä jättämään yöunet turhan lyhyiksi. :)
Tarina on vaikuttava, mutta suhtaudun sen loppuun ristiriitaisesti. Se on täydellinen, sanoo naiivi minä. Se on aivan liian täydellinen ollakseen uskottava, sanoo kriittisempi minä. Ehkä Brodrick kirjoitti siitä liian täydellisen koska romaani on hänelle hyvin henkilökohtainen? Hänen äitinsä joutui vankilaan ollessaan salakuljettamassa juutalaista lasta pois Hollannista ja kuoli myöhemmin samaan, Agnesin sairastamaan tautiin. Brodrick itse on ollut niin munkki kuin asianajajakin, samoin kuin eräs romaanin keskeisistä henkilöistä.
Tavalliselta, kiltiltä papparaiselta näyttävän Scwermannin oikeudenkäynnin yhteydessä mieleeni tuli välillä eräs toinen kirja jota haluan suositella: Slavenka Drakulićin Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Drakulić seuraa Srebrenican joukkomurhaajien oikeudenkäyntejä ja yrittää selvittää, ovatko he hirviöitä vai aivan tavallisia ihmisiä joista tilaisuus tai pakko teki sotarikollisia. Erittäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää!
Ensimmäinen lause: "Olen elänyt yötä päivää hautojen lomassa ja satuttanut itseni kiviin", Agnes vastasi hiljaisella äänellä, penkoen muistinsa lokeroita.
Englanninkielinen alkuteos: The Sixth Lamentation (2003)
Kustantaja Bazar 2007, suom. Tarmo Haarala, 429 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti