Joonatan on nuori lokki joka rakastaa lentämistä niin paljon että haluaa oppia sen hienoudet täydellisesti, ja muiden lokkien tapellessa ruoasta se harjoittelee veden pintaa hipovaa matalalentoa, hitaita kaarroksia ja hurjia syöksyjä.
Pidin Joonatanin harjoittelusta kertovasta alusta, mutta loppuosa tuhansine elämineen ja aika- ja paikkasiirtymineen ties millä olemisen korkeammalla tasolla oli lähinnä vain turhan korkealentoista höpönlöpöä. Ymmärsin kyllä että pointtina oli oppia omien kykyjensä rajattomat mahdollisuudet, mutta olisin pitänyt tarinasta enemmän simppelimpänä. Hmph!
Kirjan parasta antia olivat lopulta Russell Munsonin lokkivalokuvat, joita oli runsaasti!
Ensimmäinen lause: Oli aamu ja vastasyntynyt aurinko kipunoi kultana hiljaa kareilevan meren pinnalla.
Englanninkielinen alkuteos: Jonathan Livingston Seagull (1970)
Kustantaja Gummerus 2007, 34. painos, suom. Kaija Kauppi, 93 s.
Mulla on todella vähän mielikuvia tästä kirjasta, vaikka olenkin sen teininä lukenut. Silloin se tuntui muistaakseni mahtavalta, mutta nyt voisi olla toiset mietteet. :D Pitää ehkä lukea...
VastaaPoista