Viisikymppinen kapkaupunkilainen kirjallisuuden professori David Lurie pyrkii suhteeseen vastahakoisen opiskelijatytön kanssa ja päätyy erotetuksi yliopistosta. Hän lähtee tyttärensä Lucyn luo maaseudulle jossa mustat ja valkoiset elävät rinnan mutta voimasuhteet ovat apartheidin jälkeen muuttuneet.
Ei olisi pitänyt käydä lukemassa uudelleen Reeta Karoliinan erinomaista arviota Häpeäpaalusta ennen omani kirjoittamista. (http://kirjani.vuodatus.net/blog/2054906/hapeapaalu/) Olen nimittäin kaikesta niin samaa mieltä että nyt tuntuu etten saa aikaiseksi ainuttakaan omaa lausetta! :)
Coetzee on nobelisti ja ensimmäinen kaksinkertainen Booker-voittaja, ja nämä tunnustukset ehdottomasti ansainnut. Olen lukenut häneltä aiemmin Michael K:n elämän, joka on hieno kirja samoin kuin Häpeäpaalukin. Jo sen jäljiltä mieleen jäi vahvasti tuo Reeta Karoliinankin tämän kirjan kohdalla mainitsema "tällaistakin elämää on" -ajatus. Kyllähän monet kirjat kertovat elämästä joka on aivan erilaista kuin omani, mutta jostain syystä Coetzeeta lukiessani se sukellus johonkin muuhun tuntuu erityisen vahvalta.
Ensimmäinen lause: Ikäisekseen mieheksi, 52-vuotiaaksi, eronneeksi, David on mielestään ratkaissut seksiongelman aika hyvin.
Englanninkielinen alkuteos: Disgrace (1999)
Kustantaja Otava 2000, suom. Seppo Loponen, 251 s.
Heh, hauska kuulla, että esittelin kirjan tyhjentävästi! ;-) Ei vaan, mutta hyvä, että muutkin lukevat Coetzeeta. Tuntuu, että tästä kirjasta voisi puhua pitkäänkin ja sanoa vaikka mitä, mutta sitten ei kuitenkaan oikein tiedä mistä aloittaa, niin monia teemoja kirja on täynnä. Mutta tosiaan, kirja todellakin avaa ikkunan jonnekin muualle, sellaiseen maailmaan joka täältä käsin tuntuu hämmentävältä. Tällaisia kirjoja haluaisin lukea paljon enemmänkin, en siis välttämättä näin rankkoja, mutta sellaisia, jotka samalla lailla avaavat maailmaa.
VastaaPoistaYksi omista suosikkiasioistani kaunokirjallisuuden lukemisessa on juurikin se, että kiinnostavan tarinan siivellä voin oppia ymmärtämään jotain uutta jostain maasta, sen kulttuurista, historiasta, jonkin ihmisen erilaisesta elämäntavasta, ratkaisuista, mistä tahansa. (Toistan itseäni, olen tainnut kirjoittaa ihan saman lauseen joskus jonkun muun blogiin...) Ja, kuten todettu, Coetzee on siinä mielessä erinomaista luettavaa.
VastaaPoistaHaluan edelleenkin lukea häneltä lisää kirjoja, ja hyllyssä odottaakin jo esikoisteos Hämärän maat, joka vaikuttaa myös erittäin mielenkiintoiselta!