Hyytävän kylmänä joulukuisena aamuna 1917, ranskalaisessa pikkukaupungissa johon ensimmäisen maailmansodan pauhu kantautuu rintamalinjalta kukkuloiden takaa, kanavasta löydetään 10-vuotiaan tytön ruumis. Tyttö on Belle de jour, ravintolanpitäjä Bourrachen kolmesta tyttärestä nuorin ja kaunein. Murhasta tuomitaan kaksi sotilaskarkuria, mutta totuus on kenties aivan toinen.
Tytön kuolema sekoittuu muiden tragedioihin; kertojana toimivan entisen poliisin, synkeän syyttäjä Destinatin ja hymyilevän nuoren opettajattaren Lysia Verhareinen. Juoni tuntui lukiessani välillä hajanaiselta ja mietin, mikä oikein on tarinan pääasia, tytön murha vai jokin muu. Lopulta kai kaikki mainitut, toisiinsa vaikuttaen ja lomittuen.
Harmaat sielut on tyylikäs, surumielinen kirja täynnä ihmisten kohtaloita, niin päähenkilöiden kuin monien muidenkin. Heti kirjan loputtua siitä jäi paha maku koska kertoja paljasti muutamaa sivua aiemmin tehneensä jotain mitä en voi hyväksyä, mutta nyt, vähän myöhemmin, se peittyy ajatuksissani hienon kokonaisuuden alle. Claudelin tämänvuotinen uutuus Varjojen raportti menee ehdottomasti lukulistalle!
Ensimmäinen lause: On vaikea päättää mistä aloittaa.
Ranskankielinen alkuteos: Les âmes grises (2003)
Kustantaja Otava 2006, suom. Ville Keynäs, 215 s.
Voi!, ja minä onneton jätin tämän väliin. Mahtuisikohan suvilistalleni vielä...
VastaaPoistaItse mietin mahtuisiko Varjojen raportti omalle suvilistalleni, nappasin sen mukaan kun oli Suomalaisessa tarjouksessa...
VastaaPoista