Marraskuun ankeudessa yksi jos toinenkin keksii, että nyt olisi mukavaa vierailla Muumilaaksossa. He saapuvat yksitellen, mutta muumiperhettä ei vain näy missään. Onneksi muumit eivät koskaan lukitse ovia, joten jokseenkin epäsopuisat vieraat asettuvat taloksi, Vilijonkan yrittäessä olla Muumimammana ja Hemulin Muumipappana.
Olen lukenut muumikirjoja vasta viime aikoina, aiemman tietämyksen perustuessa vain japanilaisanimaatioon. Onhan näissä huomattavasti enemmän särmää, mutta myös paljon samaa leppoisuutta. Tämä oli mukavaa luettavaa, samoin kuin aiemmin lukemani Vaarallinen juhannus ja Taikatalvikin, näistä jälkimmäisen säilyessä kuitenkin suosikkina!
Ensimmäinen lause: Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.
Ruotsinkielinen alkuteos: Sent i november (1970)
Kustantaja Loisto/WSOY 2008, 22. painos, suom. Kaarina Helakisa, 173 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti