Upean Manderleyn kartanon omistaja Max de Winter avioituu lyhyen tuttavuuden jälkeen Monte Carlossa tapaamansa nuoren, kokemattoman naisen kanssa. Nimettömänä pysyvä uusi vaimo hehkuu onnea mutta Manderleyhin paluun jälkeen elämä näyttääkin erilaiselta, sillä sitä varjostaa Maxin vuotta aiemmin kuolleen ensimmäisen vaimon, jumaloidun Rebekan kaikkialle ulottuva muisto. Rebekkaa tuntuivat ihailevan kaikki, ja aivan erityisesti kartanon taloudenhoitaja, mustiin pukeutuva ja tuimailmeinen, jopa pelottava rouva Danvers, joka ei päästä uutta emäntää helpolla. Mutta vähitellen paljastuu mitä vuosi sitten todella tapahtui ja miten oikein päädytään siihen tilanteeseen josta kirja alkaa, jolloin Max vaimoineen on lähtenyt Manderleysta ja matkustanut vuosikaudet ympäri Eurooppaa.
Jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä kirjassa kyllä on, mutta kaiken tästä lukemani jälkeen taisin odottaa vielä jotain rajumpaa, ehkä myös pelottavampaa ja kummitusjuttumaisempaa, ja siitä syystä ensivaikutelma lukemisen jälkeen oli ihan aavistuksen laimea. Mutta pettynyt en kuitenkaan ole, ja korostan että se laimeuskin tosiaan johtui omista odotuksistani eikä kirjasta itsestään! Tumma tunnelma tuo mieleen Humiseva harjun, mutta itse tarina ei ole niin hirmuisen kiihkoinen. Palanen trilleriä, toinen kartanoromaania ja ripaus romantiikkaa, paremminkin.
Voin kyllä suositella tutustumaan! Sopii luettavaksi monenlaisissa tilanteissa: vaikkapa synkeytensä vuoksi pimeänä, myrskyisenä iltana tai nostalgian ja Manderleyn kukkivan puutarhan vuoksi kesäpäivänä keinussa. :) Kirpparilla sattui sopivasti tulemaan vastaan Susan Hillin tälle kirjoittama jatko-osa Rebekan varjo, ja mukaanhan se lähti...
Ensimmäinen lause: Viime yönä näin unta, että menin jälleen Manderleyhin.
Englanninkielinen alkuteos: Rebecca (1938)
Ulkoasu: Voihan ysäri. :) Enpä nyt varsinaisesti ole ihastunut, mutta siinähän se nyt menee... Kuvat: Gorilla, Päällyksen suunn.: Tuula Mäkiä.
Kustantaja WSOY 1994, 9. painos (1. painos 1938), suom. Helvi Vasara, 431 s.
Tästä on Hitchcock tehnyt hienon filmin jo 1940!
VastaaPoistaJoo, filmin olemassaoloon olinkin jossain törmännyt mutta näkemättä on!
VastaaPoistaItse tutustuin ensin Päivi Alasalmen parodiaan Vainola, jonka jälkeen oli sitten pakko lukea Rebekkakin. Itsekin voin yhtyä tuohon, että nykylukija varmaan odottaa jotain paljon kauheampaa kuin mitä oikeastaan on luvassa. Rebekka on siinä mielessä varsin nostalginen trilleri, jossa on ihan vähän harlekiiniä... :)
VastaaPoistaOsuva kuvaus Rebekasta! Ja nyt alkoi kyllä kiinnostaa tuo Vainola, jota vähän googlailin... Tuttu nimi, mutta ei ollut aavistustakaan, millainen kirja on kyseessä.
VastaaPoistaMeille yli 50-vuotiaille Rebekka on hyvin tuttu teos. Leenan mainitsema Hitchcockin elokuva on lisännyt kirjan tunnettavuutta. Elokuvassa Rebekkaa näyttelee aivan loistavasti Joan Fontaine. Elokuva on näytetty aika usein televisiossa ja näytetään varmaan jatkossakin. Suosittelen.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut tämän teininä äidin kirjahyllystä. Tuoreemmassa muistissa on Hkin kaupnginteatterin musikaalispketaakkeli parin vuoden takaa. Melodramaattinen tarina sopi kuin nakutettu musikaaliksi. Elokuvaa en muista nähneenikään, mutta Vainola tkoi on tuttu, vaikka se ei ihan pelkästään tätä kirjaa vaan genreä ylipäätään parodioi.
VastaaPoistaSellainen kutina olikin että tämä on jossain vaiheessa ollut huomattavasti tunnetumpi. Täytyypä pitää silmät auki tuon elokuvan varalta!
VastaaPoistaKirsi: Tämä on tosiaan aika helppo nähdä musikaalina!
VastaaPoistaHei Satu, luin Rebekan viime keväänä uudestaan, kun olin lapsena lukenut sen aikaisemmin mummin kirjahyllystä. Muistin, että se oli pelottavampi, mutta aikuisena se ei tuntunutkaan niin. En ehtinyt bloggaa kirjasta ja se on jäänyt vähän harmittaa. Tuota elokuvaa en ole nähnyt. Kirjailijalta voisi lukea lisääkin muita jännittäviä kirjoja!
VastaaPoistaMinä luin tämän muutama vuosi sitten. Kirjan salaperäinen ja melodramaattinen tunnelma jäi mieleen. Hyvä luonnehdinta tuo Nooran "nostalginen trilleri, jossa on vähän harlekiiniä". :) Voisin harkita lukevani Rebecan sopivissa tunnelmissa uudestaankin, ja elokuvaversiokin olisi kiva nähdä.
VastaaPoistaTuo kirjan ensimmäinen lause vaikuttaa muuten olevan jonkinlainen klassikko lajissaan; tulee usein vastaan englanninkielisissä "kuuluisia kirjojen ensimmäisiä lauseita" -listoissa ja sen tapaisissa.
Kansi on kyllä tosi ysäri!
Minä haluan lukea tämän jossain vaiheessa, joskus lukiossa muistaakseni suomen opettaja tätä kehui ja suositteli. Kiitos arviosta:)
VastaaPoistaTämä on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani. En ole koskaan ajatellut Rebekkaa niinkään pelottavana kirjana - minulle tässä on aina ollut olennaisinta kertojaminän epävarmuus ja ujous. En tiedä kovin montaa kirjaa, joissa huonoa itsetuntoa ja ujoutta olisi kuvattu yhtä aiodsti.
VastaaPoistaLisäksi rakastan kirjan kartanoromantiikkaa: notkuvat aamiaspöydät, uneliaat iltapäiväteet puutarhassa ja rouva Danvers pahaenteidenä vaanimassa varjoissa!
Minullekin tämä on tuttu lähinnä englanninkielisen maailman kaunokirjallisista viittauksista, ja olen ajatellut, että pitäisi ehdottomasti lukea yleissivistyksen vuoksi, vaikkei kirjan genre muuten kiinnosta.
VastaaPoistaLuin tämän kirjan pari vuotta sitten hyvin vanhana painoksena, ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Minä pidin kirjan juonesta ja kartanoromantiikasta todella paljon. Nooran kuvaus nostalginen trilleri, jossa on ripaus harlekiinia sopii kirjaan kyllä hyvin!
VastaaPoistaMinua alkoi nyt kiinnostamaan kovasti elokuva versio kirjasta. En ollut tiennytkään moisen olemassa olosta! :D
Hauskaa huomata että tämän on sittenkin moni lukenut - ilmeisesti vain omassa sivistyksessäni oli aukko? :D
VastaaPoistaDu Maurieria voisi kyllä lukea enemmänkin...
Piti tulla korjaamaan aikaisempaan kommenttiini tekemäni virhe: Joan Fontaine ei tietenkään näyttele Rebekkaa, vaan Rebekan varjoon jäävää toista vaimoa. Ilmeisesti kirjaa kuolleenakin hallitseva Rebekka vaikutti myös minuun.
VastaaPoistaJos Rebekka sittenkin kummittelee ihan oikeasti? :)
VastaaPoistaMinua on kiinnostanut tämä kirja jo yli 10 vuotta, nyt alkoi kiinnostaa vielä vähän enemmän... Kunhan luettavien kirjojen pinoni tästä vähän vajuu niin voisin etsiä käsiini tämän :)
VastaaPoistaKannattaa kyllä! :)
VastaaPoistaEn ole kirjaa lukenut, mutta elokuvan katsoin tässä taannoin jo toisen kerran.
VastaaPoistaKirjan kohtalokas naishahmo Rebekka toi minulle mieleen ihan toisen tyylisen kirjan Madeline Brentin Elektran tytär, jossa oli hyvin samantapainen "naispaholainen" kuin Rebekka. Brentin kirjat on enempi romanttisia seikkailutarinoita, mutta niissäkin on aina jonkinlainen salaperäisyyden aspekti. Tämä mielleyhtymä ihan siis elokuvan perusteella.
Elokuvan katselin osittain, hyvältä näytti sekin!
VastaaPoistaKun itse luin Rebekan ensimmäisen kerran murros/teini-iässä, muistan pitäneeni siitä aivan hurjasti.
VastaaPoistaToisella lukukerralla reilusti yli 3-kymppisenä se ei enää tuntunutkaan ollenkaan niin loistavalta.
Luulen, että silloin kiinnitin huomiota samaan, mihin Liisa: päähenkilö tuntui suorastaan ärsyttävän epävarmalta - ehkä en vain osannut suhtautua siihen kuten Liisa :-)
Rebekan varjoa en suosittele kertakaikkiaan lainkaan kenellekään. Se tuntui täysin turhalta tekeleeltä!
Jos Rebekan varjo olisi jonkun mulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan kirjoittama niin en luultavasti viitsisi vaivautua lukemaan, mutta Susan Hillille ajattelin antaa tilaisuuden. Katsotaan päädynkö kanssasi samaan mielipiteeseen sitten kun sen joskus luen! :)
VastaaPoista