Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Siamilaiset kaksoset Max ja Isaac syntyvät Saksassa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. He päätyvät kiertäviksi esiintyjiksi sirkuksiin, teattereihin ja bordelleihin, maat ja seuralaiset vaihtuvat. Venäjältä rikkaan helsinkiläismiehen vaimoksi muuttaneesta Iriksestä he eivät kuitenkaan pääse irti. Iriksestä, joka tarinaa pyydettäessä kertoo sellaisen itsestään koska kyllästyy aina juttuihin, joiden päähenkilö ei ole tarpeeksi kiinnostava.

Joidenkin kirjojen kohdalla voi jo etukäteen olla varma että pitää niistä, ja tämä oli minulle sellainen. Vanha sirkus kummajaisineen kiehtoo mieltä, kuohuva Eurooppa on vahva ympäristö. Varsinkin kuvaukset 1920- ja -30-lukujen vaihteen Helsingistä ovat kiinnostavia. Maxin ja Isaacin matkassa on haikeaa. Toisaalta siinä saa osakseen yksinäisyyttä, toisaalta vahvaa yhteenkuuluvuutta maailmaan jonka olemassaolosta kaikki eivät tiedäkään.

Kaksosten toisen osapuolen käyttäminen minäkertojana on Parkkiselta erinomainen, tai jopa ainoa oikea ratkaisu. Luulen, että muuten kaksoset sulautuisivat lukijan mielessä helposti liikaa yhteen, vaikka kuinka yrittäisi muistaa että he ovat omia persooniaan. Heidän keskinäinen suhteensa kun on kirjassa tärkeässä osassa. Ihan vain ajatusleikkinä mietin, miten kirjan sävy mahtaisi muuttua jos kertojana syrjäänvetäytyvämmän Isaacin sijaan olisikin Max, joka on useammallakin tavalla parin voimakkaampi osapuoli?

Kerronta siirtyilee ajassa eteen ja taakse. Useassa luvussa kerrotaan jostain veljesten vuosien varrella kohtaamasta sirkuslaisesta tai muusta esiintyjästä, ilman että nämä tarinat suoraan juonellisesti liittyvät kirjan muuhuun sisältöön. Ymmärrän jos joku moittii kirjaa lievästä kaiken yhteen sitovan punaisen langan puutteesta, mutta itseäni asia ei häirinnyt. Parkkinen tuo esiin kiehtovan valikoiman henkilöitä, joista luin mielelläni: nuoria poikia seksin saloihin vihkivän tiikerinkesyttäjän Madame Maximin, nuoren akrobaatin Monan joka on niin runsaasti tatuoitu että voi esiintyä alasti, merenneitona esiintyvän Sabrinan jolla ei ole hartioidensa alapuolella yhtään luuta. Ja Iriksen, josta en tunnu itsekään pääsevän irti; kirjan sivuilla loputtoman kiinnostavan henkilön, jota tuskin oikeassa elämässä jaksaisin kovin pitkään.

"Mitä jos pidettäisiin juhlat?" Iris kysyi. "Oikein kamalat juhlat, joissa riideltäisiin, itkettäisiin nurkassa maskarat poskilla ja joku heittäisi martinin minun naamalleni. Skandaalijuhlat. Parasta olisi, jos joku hyppäisi parvekkeelta."
"Sinulla on vulgääri maku", Max sanoi. "Seuraavaksi haluat tilata muutaman huoran."
"Tunnetteko yhtään?" Iris innostui. "Miten ihanaa. Sellainen saisi Munan kauhuihinsa. Hän teeskentelee boheemia, mutta on kauhean sovinnainen."
"Haluatko siis huoran vain näytteille? Sellainen on toisen ammatin aliarvioimista. Kuin palkkaisi lentokoneinsinöörin vain käyttämään pukua", Max sanoi.

Sattui muuten niin, että kirjan loppuun lukemista seuraavana päivänä menin katsomaan Sirkus Finlandian näytöstä. Kummajaiset on ehkä korvattu surmanajajilla, mutta kyllä taikaa on edelleen.

Ensimmäinen lause: "Koska hän tulee?" Max kysyy.

Ulkoasu: Vaikka en ehkä voikaan sanoa varsinaisesti pitäväni kannesta, se tuntuu kuitenkin juuri oikealta tälle kirjalle. Ja taitto sopii kuvaan myös. Graafinen suunn.: Jussi Karjalainen, taitto: Saana Nyqvist.

Kustantaja Teos 2009, 312 s.