Ihastuin yllä olevaan, Stephen Kingin Musta torni -sarjan avausosan sisältämään sitaattiin jo ennen kirjan lukemista törmätessäni siihen muualla, irrallisena. Tuo rivi tuntuu ampuvan ajatukset täyteen mahdollisuuksia. Sellaisia mahdollisuuksia, että jotain erikoista ja odottamatonta saattaa olla ihan kulman takana tai käden ulottuvilla, ehkä sen saattaisi silmänurkasta huomata häilyvän näkökentän rajamailla jos olisi oikein tarkkana...
Itse kirjan lukeminen muistutti taas, miksi rakastan spefiä ja miksi sitä sietäisi lukea paljon nykyistä enemmänkin. Että jotkut osaavatkin luoda maailmoja, joissa tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita ja joiden tunnelmaan voi upota niin että unohtaa muun. Jos tämä oli se osa joka on monen mielestä suorastaan huono, niin mihin muut vielä vievätkään?
Fantasia/kauhu/western-yhdistelmä toimii ja Roland on hahmo, jonka seurassa uskon viihtyväni oikein hyvin koko sarjan. Lukemisesta on kulunut jo kuukauden verran ja varsinaiset tapahtumat ovat hämärtyneet mielessä, mutta muistan kyllä miltä lukeminen tuntui. Sitä unenomaisten kummallisuuksien sävyttämää tunnetta lähden innokkaasti metsästämään seuraavistakin osista.
Ensimmäinen lause: Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.
Englanninkielinen alkuteos: The Gunslinger. The Dark Tower I (1982)
Ulkoasu: Aika komea! Sopii kirjan synkeänmaagiseen tunnelmaan. Kannen kuva: Steve Stone, kirjan kuvitus Michael Whelan.
Kustantaja Tammi 2009, 2. painos (1. kerran suomeksi julk. Book Studio 1992), suom. Kari Salminen (vuoden 2003 muokatun laitoksen mukaan), 244 s.
Ooooooh. Piiiitkä huokaus. Musta torni. Elämäni. Raamattuni. Rakkauteni. Minä myös rakastan tuota sitaattia "mene sitten, on muitakin maailmoja kuin nämä." Samoin kirjan ensimmäinen lause on minulle tärkeä, ehkä kaikista tärkein lause kaikista maailman - niin ja niiden muiden maailmojen- kirjoista. =D Revolverimies yksittäisenä teoksena ei ole se rakkain sarjasta, mutta tärkeä sekin on, koska se potkaisi mahtavan taipaleen käyntiin.
VastaaPoistaOi!
VastaaPoistaMinusta Revolverimies oli tuskastuttavan pitkästyttävä ja tapahtumaköyhä :D Lukemisesta on toki jo toistakymmentä vuotta, mutta muistan sen lukemisen tuskan.
Ihan jännittää sinun puolestasi, mitä sarjan muista osista pidät! :)
Irene: Luulen että mäkin tulen huokailemaan vielä moneen kertaan sarjan mittaan... :) Pidän myös kovasti tuosta alusta.
VastaaPoistaJuuri lukemastani Kiekkomaailma-kirjasta Johan riitti! löytyi sattumalta pätkä, jossa sanotaan paljon paremmin tuo mitä yritin höpöttää muista maailmoista ja odottavista mahdollisuuksista:
Mutta sitten hän vaikutti sanovan, että maailmoja oli vaikka kuinka monia, kaikki melkein toistensa kaltaisia ja kaikki ikään kuin samassa tilassa, mutta silti varjonpaksuuden päässä toisistaan, niin että kaikelle, mitä ikinä saattaisi tapahtua, löytyisi paikka, missä tapahtua.
Maija: Heh, mun mielestäni tässäkin jo tapahtui vaikka mitä - ehkäpä myöhempien osien kanssa sitten alkaa suorastaan hengästyttää?? :D
<3
VastaaPoista(Muuta en voi tästä kirjasta tai kirjasarjasta sanoa, sitä paitsi Irene sanoi jo kaiken niin osuvasti :) Otan sarjan uusintalukuun kunhan King-lukuprojektiltani ehdin.)