Terry Pratchett: Valon tanssi

Kiekkomaailmaa uhkaa yhteentörmäys valtavan punaisen tähden kanssa, ja pian yksi jos toinenkin haluaa löytää Rincewindin, velhon jonka päässä asuu maailman pelastamisessa tarvittava loitsu.

Ja siinä sivussa sitten tapahtuu monenmoista. Juoni ei oikeastaan juuri jäänyt mieleen, sikäli kuin siitä missään vaiheessa olinkaan kunnolla selvillä, sillä se oli yhtä sekava kuin ensimmäisessäkin kirjassa. Mutta eipä se taaskaan haitannut vaan viihdyin kyllä, kunhan vain pääsin ensin lukemisessa kunnolla vauhtiin. Uskon pitkäkestoisen alkutihkaisun johtuvan siitä, että ryhdyin lukemaan tätä liian pian Magian värin jälkeen. Sen verran samanlaisia nämä ovat. Täytynee pitää vähän pidempi tauko ennen seuraaviin osiin jatkamista, vaikka ne ovatkin oletettavasti parempia!

Ja jatkaahan tosiaan aion, sillä Pratchett on jo näillä ensimmäisillä parodiahenkisillä osilla onnistunut koukuttamaan sopivasti ja vakuuttamaan siitä, että Kiekkomaailma on paikka jossa haluan jatkossakin viettää aikaa. Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uusiin hahmoihin tutustumista ynnä muita kokemuksia!

Ensimmäinen lause: Aurinko nousi hitaasti aivan kuin ei olisi ollut varma, oliko nouseminen vaivan väärti.

Englanninkielinen alkuteos: The Light Fantastic (1986)

Ulkoasu: Täytyy kai vain sanoa samaa kuin edellisen kohdalla: kansí on kirjan henkeen sopiva vaikka ei muuten sen kummemmin silmää miellytäkään :) Kannen kuva: Josh Kirby.

Kustantaja Karisto 2004, suom. Marja Sinkkonen, 232 s.

Viime vuosi viimein pakettiin: tilastoja ja ne parhaimmat

Hieman tilastoja viime vuoden lukemisista! Aiempia vastaavia voi kurkata täältä ja täältä. Lista luetuista kirjoista löytyy ylempää, välilehdeltä.

Vuoden saldo 74 kirjaa, joista 8 oli äänikirjoja ja 66 paperisia. Jälkimmäisistä yhdeksän luin toiseen kertaan.

Sivuja yhteensä 19703 (jäipä harmillisen lähelle tuo 20000:n ylitys), äänikirjojen kuuntelua 109 h 35 min. Sivuja/kirja keskimäärin 299, pisin Connie Willisin Tuomiopäivän kirja 828 sivullaan, lyhin David Garnettin Lady into Fox 73 sivullaan.

Kirjoja naisilta 40, miehiltä 31, sekä miesten että naisten kirjoittamia 3. Oho, tulikin naisvalta pitkästä aikaa!

Omasta hyllystä 58, kirjastosta 16.

Romaaneja 56
Novellikokoelmia 3
Runokokoelmia 3
Näytelmiä 2
Esseekokoelmia 2
Muuta asiaproosaa 4
Sarjakuvia 2
Valokuvakirjoja 1
Kirjasarjojen oheisteoksia 1
Ihan mukava valikoima. Sarjakuvia ja novelleja olisi ainakin tarkoitus lukea haasteidenkin myötä tänä vuonna enemmän. Ja tietokirjoja!!

Kotimaisia 22, ulkomaisia 52.

Suomenkielisiä alkuteoksia 20
Englanninkielisiä alkuteoksia 18
Käännöksiä näistä kielistä:
englanti 22
ranska 6
ruotsi 3
hollanti 2
norja 1
japani 1 (suomennettu englanninnoksesta)
italia 1
Kotimaisten osuus ilahduttaa, mutta ulkomaisten kirjojen englantivaltaisuuteen en ole tyytyväinen. Kaiken lisäksi hyllyäni tutkiessani totesin, että sielläkin odottavat käännöskirjat ovat lähes järjestään englanninkielistä alkuperää. Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään?

Alkuteos julkaistu:
2010-l. 16
2000-l. 33
1990-l. 9
1980-l. 5
1960-l. 1
1950-l. 3
1930-l. 2
1920-l. 2
1800-l. 1
1600-l. 1
1500-l. 1
Tämä jakauma taas näyttää siltä, että sekaan on pujahtanut sopivasti muutakin kuin muutaman viime vuoden aikana julkaistua kirjallisuutta. Enemmänkin yllätti, että olen lukenut peräti kuusitoista noinkin uutta kirjaa. :D

Uusia kirjailijatuttavuuksia 30.

---------------------------------------------------------------------

Ja sitten vuoden lukukokemusten top10! Järjestys on ihan vaan se, jossa olen nämä lukenut:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Täytyy joka vuoden listalla yksi Jääskeläisen kirja olla! :) Vaikka säväytti miehen tuotannosta vähiten, on silti niin maagisen cinemaattinen että kuuluu tähän itsestäänselvästi.

Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

Hengästyttää ja pakahduttaa ja ties mitä, kun ajattelen sitä kieltä millä tämä on kirjoitettu. Vuoden paras!

 

Margaret Atwood: Sokea surmaaja

Atwoodin kerronta on upeaa, ja Iris päähenkilönä vakuutti täydellisesti.

 

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Vahva, kiehtova ja omaperäinen matka vanhan ajan sirkuksen kummajaisten maailmaan.

 

Arne Nevanlinna: Marie

Marie makaa vanhainkodin sängyssä mutta mieli liitää pitkin satavuotisen elämän tapahtumia. Hieno päähenkilö, hieno tarina, hienoa kieltä!

Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä

Vähillä sanoilla on kerrottu valtavasti asioita.

Regina McBride: Ennen sarastusta

Ihan ehdoton elämys sellaiselle joka lumoutuu sateisen Irlannin jylhistä rantakallioista, merestä, vanhoista tarinoista ja levottomasta kulkijan luonteesta.

Marjane Satrapi: Luumukanaa

Surumielisen humoristinen, pieni suuri kirja.

Pertti Nieminen: Päivä näin sininen ja tyyni

Niemisen runous on ihanaa; viisasta, lämmintä ja tuttavallista. (Oikeasti en osaa erottaa tätä Vyötettiin ja vietiin -kokoelmasta, jonka luin heti perään, mutta kunhan nyt laitoin tähän jomman kumman. Pitäisi varmaan lukea enemmän runoja - luin viime vuonna kolme kokoelmaa jotka siis päätyivät käytännössä kaikki top10-listalle!)

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Klassikko pääsi yllättämään! Nämä henkilöt ja kokemukset heidän seurassaan eivät helpolla unohdu.

-----------------------------------------------------------------------

Päätin jättää uudelleen lukemani kirjat kokonaan pois parhaimpien listalta, koska ainakin osa niistä oli jo valmiiksi suosikkejani. Haluan kuitenkin mainita tässä vielä bonuksena ne kaksi, joista en muistanut juuri mitään tai yhtään mitään, ja jotka siksi onnistuivat yllättämään sillä kuinka hyviä olivatkaan:

Renate Dorrestein: Kivisydän

Dorrestein onnistuu yhdistämään upeasti hirvittävän tragedian ja lämpimän kerronnan.

 

Jane Mendelsohn: Minä olin Amelia Earhart

Haikeankaunis ajatusleikki siitä, mitä aikansa sankarittarelle tapahtui sen jälkeen kun hän katosi jäljettömiin Tyynenmeren yllä.

William Golding: Kärpästen herra

Viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja oli klassikko englantilaisista koulupojista, jotka päätyvät keskenään autiolle Tyynenmeren saarelle toisen maailmasodan aikana kun heitä kuljettava lentokone ammutaan alas. Aluksi saarella olo on jännittävää leikkiä, mutta kun valtapeli etenee ja sivistys murenee, osa pojista muuttuu suorastaan villi-ihmisiksi jotka käyttäytyvätkin sen mukaisesti.

Tapahtumien lähtökohta hieman häiritsi, koska en ainakaan näin yhtäkkiä keksi mitään syytä, miksi poikajoukkoa jonka nuorimmat ovat vain kuusivuotiaita, lennäteltäisiin toisella puolen maapalloa ilman vanhempiaan sodan aikana. Ehkä asialle löytyisi jotain todellisuuspohjaa Googlen uumenia tutkimalla mutta olkoon nyt, en taida olla ihan niin kiinnostunut että jaksaisin vaivautua. :)

Olihan se hätkäyttävää, millä tavalla muutos saarella tapahtui, mutta ei kirja silti järkyttänyt läheskään niin paljon kuin olisi voinut - ja paljonko sen olisi ehkä pitänyt. Johtunee pitkälti siitä, että en oikein päässyt yhdenkään henkilön lähelle enkä usko kenenkään jäävän erityisemmin mieleen. Homma meni lähinnä ulkokohtaiseksi läpilukemiseksi. Voi kyllä mennä osaksi senkin piikkiin, että kirja oli roikkunut muiden kiireiden vuoksi keskeneräisenä koko joulukuun ja lopulta halusin lähinnä vain päästä siitä viimein eroon.

Sama ongelma vaivaa tätä tekstiäkin: tavoitteena on pääasiassa saada viimeinenkin viime vuoden kirja blogiin asti niin että pääsen vihdoin tekemään yhteenvetoa, eikä kirjan tapahtumien suuremmalle mietiskelylle oikein riitä energiaa vaikka ainesta sellaiseen teoksessa kyllä olisikin. Tyydyn nyt ohjaamaan asiasta kiinnostuneet vaikkapa Joken luo! :)


Tästä omasta nuivanpuoleisesta suhtautumisestani huolimatta suosittelen kirjaan tutustumista. Jonain toisena ajankohtana olisin saattanut saada tästä irti hyvinkin paljon ajattelemisen aihetta.

Lukudiplomi-haasteesta kuittaan tällä kategorian Ihmisiä. Puolet suoritettu!

Ensimmäinen lause: Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti.

Englanninkielinen alkuteos: Lord of the Flies (1954)

Ulkoasu: Ei hullumpi! Sopivan alkukantainen. Kansi: Hans Andersson.

Kustantaja Otava 2003 (suomennoksen 1. painos 1960), suom. Juhana Perkki, 264 s.  

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

Ei niin että Belladonna Tukilla olisi ollut mitään seikkailuja sen jälkeen kun hänestä tuli Bungo Reppulin vaimo. - - Mutta on silti todennäköistä että heidän ainoa poikansa Bilbo, joka näytti aivan kunnollisen ja mutkattoman isänsä kopiolta ja käyttäytyi täysin hänen laillaan, oli sittenkin perinyt jotakin omistuista Tukien puolelta, jotakin joka vain odotti tilaisuutta päästä esiin. Tilaisuutta ei tullut ennen kuin Bilbo oli täysikasvuinen, siinä viisissäkymmenissä, ja asui isänsä rakentamassa kauniissa hobitinkolossa jonka olen juuri teille kuvaillut, ei ennen kuin hän näytti tosiaan asettuneen peruuttamattomasti aloilleen.

Hobitit eivät siis yleensä juuri välitä seikkailuista, mutta siitä huolimatta Bilbo Reppuli päätyy lähtemään Gandalf-velhon ja kääpiöiden mukana matkalle, jonka tavoitteena on vapauttaa kääpiöiden vanha vuorensisäinen kaupunki aarteineen lohikäärme Smaugin vallasta.

Mieheltä lahjaksi saamani Hobitti pelasti sopivasti joulukuun, joka meinasi päätyä yhdeksi isoksi lukujumitukseksi. Tolkienin sujuvaan, vähän jutustelunsävyiseen kerrontaan oli helppo hypätä mukaan. Aikoinaan TSH:ta lukiessani olin välillä melko tylsistynyt, mutta tämän kanssa ei sellaista ongelmaa ollut vaan tapahtumat edistyivät reippaammin. (Voi tosin olla, ettei mainittu trilogiakaan enää nykyään niin tylsistyttäisi; täytyy kokeilla joskus.)

Ei tämä elämää suurempi lukukokemus ollut, mutta onpahan mainio kertomus yhden hobitin suuresta seikkailusta, jolla oli paljon hienoja hetkiä ja myös kauaskantoisia seurauksia Klonkun kohtaamisen ja sormuksen löytämisen vuoksi. Luulen sitä paitsi, että tulen myöhemmin muistelemaan kirjaa suuremmalla lämmöllä kuin heti sen luettuani.

Kävin katsomassa elokuvankin luettuani juuri sopivasti kolmanneksen kirjasta, ja olihan se komeaa katseltavaa. Jatko-osia odotellessa!

Ensimmäinen lause: Kolossa maan sisällä asui hobitti.

Englanninkielinen alkuteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)

Ulkoasu: Leffakannet harvemmin saavat osakseen suurta ihailuani, mutta tämä on mielestäni onnistunut ja oikein sopiva; hobitti astuu kolostaan suureen maailmaan ja silleen. :) Päällyksen kuvitus: Warner Bros. Entertainment Inc.

Kustantaja WSOY 2012 (suomennoksen 1. painos 1985), suom. Kersti Juva, runot suom. Panu Pekkanen, 328 s.

Ensi vuoden lukuhaasteista

Voisi ehkä sanoa, että haasteiden hamstraaminen on lähtenyt lapasesta. :) Mutta ei se mitään, en aio ottaa asiasta turhia paineita vaan enimmäkseen vain lähteä katsomaan kuinka käy.

Aiemmin alkaneista ensi vuoden puolelle jatkuvista haasteista, Lukudiplomista ja Kirjavuorelle kiipeämisestä, olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Ne ovat ihan mukavassa vauhdissa: Lukudiplomin kymmenestä kirjasta luettuina on neljä ja viides kesken, kirjavuorihaasteen viidestäkymmenestä taas luettuina yhdeksän ja kymmenes kesken. Siihen myös uppoavat näppärästi lähes kaikki muihin haasteisiin kaavailemani kirjat.

Noiden kahden lisäksi Kide-novellihaaste on sellainen, jonka suhteen olen eniten "tosissani". Sitä varten tavoitteenani on lukea ensi vuoden aikana 50 novellia, mikä käytännössä tarkoittanee neljää tai viittä kokoelmaa. (Seuraavaan haasteeseen listattu Shieldsin kirja tosin riittäisi yksinäänkin...) Tällä hetkellä suunnittelen toteuttavani tämän niin, että kesken on aina kokoelma tai pari, ja kirjoitan blogiin yhdestä novellista viikossa. Hyllyssäni tarjolla olevia vaihtoehtoja voi kurkata TBR-välilehdeltä.

Ja sitten olisi Sannan 24 kirjaa omasta hyllystä -haaste, joka tietysti limittyy täysin kirjavuorihaasteeseen. Tämän vuoksi innostuin kuitenkin tekemään vielä erillisen listan 24 kirjasta, jotka ovat odottaneet lukemista erityisen pitkään. Tällaisia nimiä sille päätyi:

1. Bram Stoker: Dracula
2. William Golding: Kärpästen herra
3. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
4. Alan Drew: Vesipuutarhat
5. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
6. Pirjo Hassinen: Suistola
7. Lawrence Hill: The Book of Negroes
8. Rohinton Mistry: Tales from Firozsha Baag
9. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
10. Katherine Howe: The Lost Book of Salem
11. Natsuo Kirino: Out
12. Danny Scheinmann: Random Acts of Heroic Love
13. Leena Krohn: Valeikkuna
14. Katri Lipson: Kosmonautti
15. Carol Shields: Tavallisia ihmeitä
16. Lionel Shriver: Poikani Kevin
17. Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa
18. Abraham Verghese: Cutting for Stone
19. Helen Oyeyemi: White is for Witching
20. Richard Mason: Muistojen huoneet
21. Cormac McCarthy: Tie
22. Eugenia Kim: The Calligrapher's Daughter
23. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
24. Paul Auster: Illuusioiden kirja

Maukan Kansankynttiläin kokoontumisajot -haaste taas rohkaisee tietokirjojen pariin. Lähden varovaisesti tavoittelemaan alinta tasoa eli kolmea luettua. Hallussani olevat vaihtoehdot selviävät jälleen TBR-sivulta, kuten seuraavaankin haasteeseen tyrkyllä olevat teokset:

Susa käynnisti Seitsemän sarja -sarjishaasteen, joka tulee suoritetuksi nimensä mukaisesti seitsemällä sarjakuvateoksella. Sarjakuvat, samoin kuin tietokirjat ja novellitkin, tuppaavat jäämään lukemistossani romaanien jalkoihin, joten enpä malttanut jättää tätäkään väliin!

Viimeisenä ainakin toistaiseksi, ennen kuin joku taas keksii jotain vastustamatonta, on Riinan Lukemattomat kirjailijat -haaste, jonka puitteissa olisi tarkoitus viimein tutustua kuuteen jo pitkään lukulistalla roikkuneeseen kirjailijaan. Sopivia nimiä löytyy tuolta 24-listaltakin: Adichie, Shields, Shriver ja Auster. Lisäksi mielessä ovat mm. Byatt, Irving, Waltari, Le Guin, Oates ja Findley.

Siinä sivussa saanen taas ruksia nimiä myös TBR100-listalta.

Haaste jos toinenkin suunnitelmissa, siis. :) Mutta kuten todettu, eniten tosissani olen kolmen ensimmäisen suhteen, muiden kohdalla olen tyytyväinen jos saan niiden innoittamana luettua edes osan niihin kaavailemistani, monessa tapauksessa pitkään lukemista odottaneista kirjoista.

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Satuklassikko jatko-osineen Liisan kokemuksista hyvin, hyvin kummallisissa paikoissa joissa asuu vielä kummallisempaa väkeä.

Tämä kirjakaksikko on sen tason kuuluisuus että monet asiat olivat tuttuja jo ennen lukemista, mutta paljon löysin silti itselleni uuttakin. Juonen puute vähän yllätti; pääosin homma etenee siten että yhdessä luvussa Liisa tapaa yhden henkilön ja seuraavassa toisen, eikä aiempien tuttavuuksien seuraan useinkaan palata. Ainakin ensimmäisen kirjan osalta asia varmaankin menee tarinan Wikipediassakin kerrotun alkuperän piikkiin. Sitä ei siis ole alkujaan ollenkaan suunniteltu kirjaksi. Mutta kysehän on toki ihmemaasta jossa tapahtuu ihmeellisyyksiä - mitäs siinä nyt niin juonella tekisikään. Parempi vain heittäytyä uteliaaseen hämmästelyyn!

Viihdyttävää luettavaa nämä kyllä ovat sanaleikkeineen ja kielikikkailuineen, eikä kirjoja ainakaan ennalta-arvattavuudesta voi moittia. John Tennielin kuvituskin on hienoa katseltavaa. Jotain Liisan tarinan yleisestä tuttuudesta kertoo sekin, että vaikka en ollut koskaan lukenut kirjaa enkä muista edes nähneeni mitään elokuvaa/animaatiota, pystyin silti häiriintymään siitä että Irvikissan nimi olikin tässä käännöksessä Mörökölli. Mörökölli! Mikä nimi se nyt muka on? Irvikissa on ainoa oikea!

Lukudiplomi-haasteen kategoria Fantasiaa tuli suoritettua, mutta päätin kyllä olla sen verran tylsimys että skippaan tehtävät ja suoritan haasteen vain normibloggauksilla. Luovuuteni on sen verran rajallista että saan tuollaisista vain stressiä. :) Sen sijaan linkitän bonuksena kirjallisia tatuointeja esittelevän Contrariwise-blogin tarjonnan tunnisteella Alice's Adventures in Wonderland!

Ensimmäiset lauseet: Liisa istui joen töyräällä sisarensa vieressä ja alkoi kyllästyä joutilaisuuteen./Ainakin se oli varmaa, että valkoinen kissanpoika ei ollut sotkenut kerää.

Englanninkieliset alkuteokset: Alice's Adventures in Wonderland (1865)/Through the Looking Glass (1875)

Ulkoasu: Yhteisnide on raikkaan kaunis ja kivan värinen. Kannen kuva: John Tenniel.

Kustantaja Gummerus 2010, 3. painos, suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner, 278 s.

William Shakespeare: Juhannusyön uni

Ateenan herttua Theseus on menossa naimisiin amatsonikuningatar Hippolytan kanssa, ryhmä käsityöläisiä harjoittelee häitä varten näytelmää ja nuoret rakastavaiset selvittelevät solmuun menneitä välejään, joihin sotkeutuu myös keijukuningas taikoineen.

Luin tämän joskus pari viikkoa sitten ja muistikuva on lähinnä sellainen, ettei hommassa ollut oikein päätä eikä häntää enkä tavoittanut sitä pointtia, minkä vuoksi näytelmä on ylipäätään kirjoitettu. Luultavasti olen sivistymätön moukka joka ei alkuunkaan ymmärtänyt kaikkia tekstin tarjoamia fantastisen mielenkiintoisia tulkinnanmahdollisuuksia, mutta ei mahda mitään! :)

Tämä oli huomattavasti nuivempi kokemus kuin minua aiemmin ihastuttanut Kuningas Lear, jonka tarina on järkevämpi, henkilöt mielenkiintoisempia ja repliikit räväkämpiä. Se myös nauratti huomattavasti enemmän vaikka onkin tragedia. Juhannusyön unen takakannessa mainitaan parin hahmon olevan unohtumattomia ja toisen vieläpä "Shakespearen mahtavimpia koomisia luomuksia". Aha. Kyseinen mahtava koominen luomus oli mielestäni niin pönttö, että suorastaan toivon unohtavani hänet pian, kuten varmasti tuleekin tapahtumaan koska en keksi hänestä oikein mitään muistamisen arvoista.

Taitaa olla parasta, että koetan uudelleen onneani tragedioiden parissa! Tulipa tämäkin luettua, ja samalla suoritettua Lukudiplomi-haasteen kategoria Runoja ja näytelmiä.

Ensimmäinen repliikki: Theseus: Hääjuhlat lähestyvät, kaunis Hippolyta;
uusi kuu on neljän päivän kuluttua.

Englanninkielinen alkuteos: A Midsummer Night's Dream (n. 1590-1596)

Ulkoasu: Ihan sopivan utuisen sekavahko kansi. Piirros: Hendrick Goltzius, kannen suunn.: Martti Ruokonen.

Kustantaja WSOY 2005, suom. Matti Rossi, 132 s.