Korean sodan kaaoksessa vuonna 1950 nuori korpraali Robert Leavitt, tuore aviomies ja tuleva isä, joutuu omien väijytykseen johdattaessaan pakolaisia turvaan. Yhdeksän vuotta myöhemmin Leavittin Termiitiksi kutsuttu poika, joka ei pysty kävelemään eikä puhumaan, elää länsi-virginialaisessa pikkukaupungissa isosisarpuolensa Kiurun ja heidän Nonni-tätinsä kanssa. Kaikki neljä kertovat tarinaa vuorotellen, ja puheissa ja ajatuksissa elää mukana myös lasten äiti Lola.
Kiurun ja Termiitin elämän käännekohdaksi muodostuu kotikaupungin valtaava suuri tulva, jonka aikana menneet selviävät ja tulevaisuus saa uuden suunnan.
Lukukokemukseni oli vähän ristiriitainen. Välillä kirja ehti jo haukotuttaakin, mutta lopulta sain silti todeta sen olevan hieno. Jokaisella henkilöllä on oma kertojanäänensä. Leavittin osuuksissa sodan sekasortoisuus vyöryy päälle, Termiitti kokee maailman erityisesti äänten kautta. Salaperäisestä, tyhjästä ilmestyvästä sosiaalityöntekijästä olisin mielelläni lukenut enemmän ja samanlaisia kommentteja olen lukenut muualtakin!
Ensimmäinen lause: Hänet laivattiin miehitettyyn Japaniin joulukuussa -49, lapsenalku oli nypykänkokoinen siemen Lolan sisällä.
Englanninkielinen alkuteos: Lark and Termite (2009)
Kustantaja Tammi 2009, suom. Kersti Juva, 314 s.
Olitpas tiivistänyt kirjan juonen hienosti, Satu! Minusta kirjasta oli jotenkin äärimmäisen vaikea kirjoittaa. Se on harvinaista minulle ja tuskailin sekä tekstin tuottamisen että lukemisen kanssa. Palkitsevaakin se toisaalta oli ja luulen, että kirja ansaitsisi tarkan lukemisen minun harppailevan ja haukottelevan lukemiseni sijaan. Jäi jotenkin oikein harmittamaan, etten kyennyt kirjaa lukemaan keskittyneemmin.
VastaaPoistaEhkä tästä kirjasta olisi pitänyt olla tiukka esseetehtävä, jolloin lukiessa olisi valinnut jonkin lähestymiskulman lukemiseensa. Nyt harhailin vuoren rinteillä ja haparoivaksihan se sitten jäi.
Summasummarum: kyllä kirja silti jotakin aikaan sai, kun se jäi selvästi mieltä kaivelemaan. Ja totta, pidin itsekin Kiurun ja Termiitin äänistä todella paljon. Heidän välisensä suhde oli jotenkin koko kirjan kannalta olennainen.
Kiitos - ja edelleen kokemukseni tästä kirjasta näyttää olevan hyvin yhteneväinen omasi kanssa. Muistelen että tästä tosiaan oli aika hankalaa saada kirjoitettua mitään, ja mieltäni on myös jäänyt vähän kaivelemaan tunne siitä että jotain tästä kirjasta jäi vaan löytämättä.
VastaaPoistaSatu, oi, olisin kirjoittanut tästä vaikka mitä;) Meni suoraan mulle päähän ja vereen ja sydämeen, tämä ihana kirja.
VastaaPoista