Kirjan kertoja, nimettömäksi jäävä helsinkiläismies, saa perinnön Suomessa asuneelta saksalaiselta, Henri Ruzickalta, josta hän ei ole koskaan kuullut. Perintöön kuuluu syrjäinen, villiintyneen puutarhan ympäröimä talo, josta löytyy valtava perhoskokoelma. Kertoja löytää myös muutamia, harvoja vihjeitä joiden perusteella hän lähtee Eurooppaan seuraamaan Ruzickan kymmeniä vuosia vanhoja jälkiä.
Jokin kielessä ja tunnelmassa toi mieleeni Makinelta lukemani kirjat, Maan ja taivaan ja Veran. Kaunista, herkkää, tyylikästä, vähän unenomaisen utuista.
Ensimmäinen lause: Huhtikuun kolmantena päivänä vuonna 1991 sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että olin saanut perinnön.
Kustantaja Otava 2006, 2. painos, 189 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti