Kuten moni muukin on todennut, sana vihata on tässä kohtaa aika yliampuva. Ja vaikka puhuttaisiin ihan vaan inhoamisesta, niin sellaisenkin tunteen aiheuttavat kirjat jätän suosiolla kesken enkä kiusaa itseäni. Mainitaan tässä siis eräs turhauttavan huono kirja, jonka tulin lukeneeksi loppuun ihan vaan siksi että se kävi niin nopeasti. G. P. Taylorin nuorille suunnattu fantasiakirja Varjonmanaaja on kökkö, teennäinen ja tekopyhä. Jotta ärsytys olisi täydellinen, kääntäjä on vielä suomentanut esim. kylien nimiä niin että ne kuulostavat todella typeriltä, ottaen huomioon että ne sijaitsevat Englannissa. Lopulta tämän lukunautinnon kruunasi se, että kirja loppui ihan kesken ja olisi pitänyt lukea vielä jatko-os(i)akin saadakseen jutun päätökseen. Enpä ole lukenut.
12. Kirja jota rakastin ennen mutta en enää
Ihan täysin tähän sopivaa kirjaa ei taida olla. Toki vaikkapa Nummelan ponitalli -sarjan lukeminen tuskin olisi tällä ikää samanlaista kuin silloin joskus, mutta ei se silti oikein tunnu sopivan otsikkoon. Joten vastaan tähän genrellä, jota en ole ikinä rakastanut mutta joka noin kymmenen vuotta sitten tuntui hyvin kiehtovalta. Nyt olen siitä kuitenkin kasvanut aika reippaasti yli. Todennäköisesti aiemmin mainitun Coelhonkin tuotanto olisi uponnut huomattavasti paremmin silloin nuorempana, sillä puhun sellaisista korkealentoisen henkisistä "elämäntaito-oppaista" kuin vaikkapa James Redfieldin Yhdeksän oivalluksen tie. Nykyään lähinnä tympii jos jokin kirja vähänkään meinaa vivahtaa siihen suuntaan.
13. Suosikkikirjailijani
Suosikkikirjailijoideni joukko on jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Sellaisessa, että olen löytänyt kirjailijoita joiden kirjoista pidän todella paljon, mutta joilta olen kuitenkin ehtinyt lukea sen verran vähän että tuntuu vähän tyhmältä sanoa heitä suosikkikirjailijoikseni. Mutta sanon silti. Kaikkien näiden neljän kanssa on käynyt niin, että olen rakastunut heidän tekstiinsä ensimmäisellä sivulla ja ollut ensimmäisen luetun kirjan jälkeen varma, että haluan lukea heiltä kaiken:
José Saramago
Saramagon tyyli herättää monissa aika ristiriitaisia tunteita, mutta syystä tai toisesta se sopii omaan makuuni täydellisesti! Pidän kovasti myös kirjojen vähän kieroista ideoista.
Luettuina: Toinen minä, Kertomus sokeudesta
Andreï Makine
Hyvin, hyvin kauniita kirjoja! Venäläisyys ja ranskalaisuus sulautuvat tyylikkäästi yhteen.
Luettuina: Venäläisiä unelmia, Vera, Maa ja taivas
Jeanette Winterson
Haasteen ykköskohdassa jo hehkutinkin sitä kuinka kaikki kolahti täydellisesti ensikosketuksessani Wintersoniin.
Luettuina: Intohimo, Majakanvartija
Pasi Ilmari Jääskeläinen
Vaikka olenkin lukenut Jääskeläiseltä vasta yhden kirjan, se oli kaikin puolin sellainen napakymppi että voin hyvillä mielin laittaa hänet tälle listalle!
Luettuna: Lumikko ja yhdeksän muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti