Tietysti minkä tahansa hyvän kirjan lukeminen tekee omalla tavallaan iloiseksi, mutta sellaiset kirjat, jotka kuplivat elämäniloa, ovat totta puhuen lukemistossani aika harvassa. Katselin hyllyäni miettien, että mikä oikein voisi sopia tähän, ja silmiini osui Anna Gavaldan novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Siinä kyllä käsitellään myös surullisia ja traagisia aiheita, mutta siitä huolimatta tekstin kepeys tarttuu niin että tekisi mieli alkaa hyppelehtiä! :)
6. Kirja joka tekee surulliseksi
Pidän paljon monista surullisista kirjoista. Haikean, kauniin surumielisen tarinan lukeminen tuntuu yleensä jotenkin puhdistavalta kokemukselta. Mutta Niels Fredrik Dahlin kirjassa Matkalla ystävän luo surullisuus meni liian pitkälle. Sitä oli ahdistavaa lukea.
Ja sitten ovat vielä ne kirjat, usein tositarinat, jotka ovat lähes sietämättömän pakahduttavia. Oman elämäntilanteen vuoksi suurin kauhistus ovat pienen lapsen kuolemasta kertovat kirjat. Yhden sellaisen olen lukenut, P. F. Thomésen Varjolapsen, jossa kirjailija kertoo pikku tyttärensä kuolemisesta sairauteen, miettii mitä tyttärestä on jäljellä ja mikä hän itse on menetettyään lapsensa. "Jos hän vielä jossain on, niin sanoissa."
Jos olisin uskaltautunut lukemaan Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle, uskon että se olisi mielestäni surullisin koskaan lukemani kirja. Toisaalta haluaisin sen lukea, mutta aina kun kirja tulee varoittamatta jossain vastaan, alkaa suorastaan puistattaa.
7. Aliarvostettu kirja(ilija)
Tuntuu ehkä oudolta sanoa aliarvostetuksi kirjailijaa, joka jollain mittapuulla taitaa olla maailman menestyneimpiä. En edes tiedä onko käsitykseni aivan väärä. Ehkä häntä arvostetaan ihan tosissaan. Mutta mielikuvani nyt kuitenkin on se, että monet pitävät Stephen Kingiä lähinnä pelottelijana, menestyvien kauhutarinoiden kirjoittajana, eivätkä niinkään Kirjailijana isolla K:lla.
Nuorempana luin paljon Kingin kirjoja ja silloin etsinkin niistä juuri sitä jännitystä. Kun muutaman vuoden tauon jälkeen palasin hänen kirjojensa pariin saatuani Liseyn tarinan lahjaksi, heräsin vasta huomaamaan kuinka fantastisen hyvin hänen tekstinsä kulkeekaan! Kirja on kaikin tavoin todella hyvä. Sen jälkeen lukemastani Kalpeasta aavistuksestakin löysin paljon ihastelemisen aihetta. Asiasta on ollut puhetta aiemminkin ja silloin joku huomautti että Kingin laajassa tuotannossa on paljon kökköäkin tavaraa, mikä on kyllä varmasti totta, ja ihmehän se toki olisikin jos tuottelias kirjailija saisi uransa aikana ulos vain pelkkää huippulaatua. Joka tapauksessa odotan innolla että ehdin lukea muita Kingin uudempia tuotoksia - ja nimenomaan kaunokirjallisina teoksina.
Minä en pysty lukemaan kirjoja lapsen menetyksestä! En varmaan nukkuisi vuoteen sellaisen kirjan jälkeen.
VastaaPoistaKing tosiaan on loistava - ja osaa kirjoittaa muutakin kuin kauhua! Kingin tarinoihin perustuu myös monta upeaa leffaa, kuten Shawshank Redemption ja Vihreä maili.
Enpä minäkään enää!
VastaaPoistaKuoleman käytävä, johon Vihreä maili perustuu, on yksi suosikkikirjoistani! Tuo Liseyn tarinakaan ei oikeastaan ole kauhua, vaan paremminkin yliluonnollisuudella höystetty rakkaustarina.