Herefordshiressä sijaitsevassa ikivanhassa Ryhopen tammimetsässä ajan ja paikan lait vääristyvät ja myyttiset hahmot ruumiillistuvat. Tunkeilijoita torjuvan metsän salaisuuden selvittäminen oli sen laidalla asuneen George Huxleyn pakkomielle, ja hänen kuoltuaan metsän imu tarttuu hänen poikiinsakin.
Eipä kirja ollut tässä välissä huonontunut, oikeastaan taisin pitää siitä nyt enemmän. Luin silloin aikoinaan useammankin Holdstockin kirjan, ja muistan että jokaisen kohdalla joku pieni tylsistyminen tai kiinnostuksen puute taisteli kirjojen maailman kiehtovuutta vastaan, ja mietin aina, haluanko oikeastaan lukea lisää vai en. Kiehtovuus siis silti aina voitti silloinkin, mutta nyt koko tylsistyminen oli tiessään. Kai kirja avautui minulle paremmin tässä iässä.
Mitä siihen kiehtovuuteen tulee, niin metsäfanille parasta on tietysti itse metsä. Metsä jonka ympäri pystyy kiertämään ehkä tunnissa-parissa, mutta jonka sisällä voi vaeltaa viikkoja tai kuukausia pääsemättä silti ytimeen asti. Mutta eivätpä mytagot, myyttien ruumiillistumat, jää juuri jälkeen. Mytologiaa paremmin tuntevalle kirja varmasti antaisi enemmän, mutta tietämättömämpikin pystyy kyllä nauttimaan Holdstockin myyttien hyödyntämisestä. Kaiken kaikkiaan omalaatuisen kekseliäs paketti. En voi väittää olevani mikään spefi-klassikoiden(kaan) asiantuntija, mutta siitä uskallan olla varma että Alkumetsä on ansainnut paikkansa niiden joukossa.
Ensimmäinen lause: Parahin ystäväni!
Englanninkielinen alkuteos: Mythago Wood ( 1984)
Ulkoasu: Päänsisäinen metsä on kansikuvaksi hyvä oivallus! Päällys: Pjotr Tomaszewski.
Kustantaja Karisto 1985, suom. Anja Haglund, 276 s.
Minulla on tämä jäänyt välistä vaikka olen varmahko että tykkäisin! Kiitos muistutuksesta :)
VastaaPoistaMinäkin olen tänä kesänä teemaillut uudelleenlukemisen puitteissa. Olen jo santsannut Pirjo Mannista ja Tony Hawksia, koska ne vain olivat niin ihania kesäkirjoja silloin joskus! Seuravaaksi menee santsikuppiin nuorten fantasiaa: Viimeinen haltia. Kävin kurkkimassa sinunkin santsikuppia, josta olen lukenut vain hienon Piin elämän. Kiinnostavia kirjoja oli vino pino - ja ilmeisen hyviä kun kestävät toisenkin kierroksen!
Saattaisitpa hyvinkin tykätä! :)
VastaaPoistaLuin juuri loppuun kyseisen Piin elämän, joka oli aina vain hieno. Se oli viides kirja listalta - tämähän etenee siis ihan mukavasti!
Tämä kirja kiehtoo minua valtavasti, mutta kirjastossa tämä ei kerrassaan ole koskaan paikalla ja olen kauhean laiska varaamaan kirjoja. :D Riemu on varmaan suuri kun saan tämän käsiini. Vaikuttaa mielenkiintoiselta teokselta vaikken paljon luekkaan tämän genren kirjoja. :)
VastaaPoistaEiköhän se vielä osu kohdalle! :)
VastaaPoistaIhanan kuuloinen metsä :)
VastaaPoistaMinäkin aloitin kesän uusintalukukierrokseni: Englannin nummimaisemissa, salaperäisissä luolissa ja varsinkin pohjattomien eväskorien parissa vierähtänee tunti jos toinenkin. Kyllä, Enid Blytonin Viisikot <3
Oi, hauskaa seikkailua! :) Tälle kesälle mulla on uusintalukemisia jo riittämiin valkattuna, mutta joskus toiste täytyy kyllä tehdä paluu myös joihinkin nuoruuden lukemisiin...
VastaaPoista