Kirja seuraa maalauksen tarinaa ajassa taaksepäin, omistaja omistajalta, kunnes lopulta päästään taiteilijan ateljeehen asti ja tavataan myös tyttö itse. Matkalla käydään mm. juutalaisperheen kodissa 1940-luvun alussa, kamarimusiikkikonsertissa, tulvan valtaamassa talossa - ja hirttäjäisissä. Tunnelma vaihtelee traagisesta kepeään ja takaisin.
Tämän kesän kolmannenkin uusintalukukirjan ensimmäisestä lukukerrasta alkaa olla aikaa jo kymmenisen vuotta. Muistin vain kirjan idean, kaikki tarinan vaiheet sen sijaan olin täydellisesti unohtanut. Ehkä siksikin lukukokemus tuntui mukavan tuoreelta. Yllätyin myös positiivisesti, sillä kirjahan on parempi kuin muistelinkaan! Vreeland kirjoittaa hyvin. Henkilögalleria on monipuolinen, ja joka tarinassa esiintyvistä ihmisistä saa otteen.
Jotkut kertomukset ovat aiemmin ilmestyneet erillisinä (ja toimivat myös hyvin sellaisina), kenties ne on myös kirjoitettu eri aikoihin. Se saattaa osaltaan selittää sen, että taulun omistussuhteiden siirtymisessä on välillä aukkoja. Olisi toki kivempi jos koko juttu olisi virtaviivaisen yhtenäinen, mutta eivätpä nuo aukkopaikatkaan liiemmin häirinneet.
Suosittelen esimerkiksi Tytöstä ja helmikorvakorusta pitäneille! Vaikka tässä ollaankin taiteilijan luona vasta lopussa, maalauksen kautta jotain samaa tuntua on läsnä koko ajan.
Ensimmäinen lause: Cornelius Engelbrecht oli keksinyt itsensä.
Englanninkielinen alkuteos: Girl in Hyacinth Blue (1999)
Ulkoasu: Vermeeriä, totta kai! Kirjettä lukevaa tyttöä esittävää maalausta on kyllä vähän muokattu kantta varten. Pidän kuvan rajauksesta (se jatkuu kansiliepeessä), samoin kirjan kapeasta ja korkeasta muodosta. Kuvan muokkaus: Laurie Dolphin.
Kustantaja WSOY 2001, suom. Raija Mattila, 196 s.
Vaikuttaa oivalta lukuromaanilta! Jos luettavien pino ei olisi jo niin korkea että hirvittää, tekisi mieli lisätä pinoon myös tämä... mutta laitanpa nimen mieleen.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä, kirjan tunnelmasta, ideasta ja rakenteesta. Ja taisin samoin lukea kirjan kymmenisen vuotta sitten ja sen seurauksena innostuin hollantilaisesta taiteesta. Olen samaa mieltä, että Tyttö ja helmikorvakoru sopii hyvin tämän ohella luettavaksi.
VastaaPoistaVreelandilta kannattaa lukea muutakin, etenkin suomentamaton The Forest Lover.
Elma Ilona: Aloita uusi pino viereen! ;)
VastaaPoistaKatja: Kiitos vinkistä! Vreelandin muu tuotanto onkin mulle täysin tuntematonta.
Minäkin olen tämän joskus aikoja sitten lukenut ja vaikka en kirjasta paljon mitään enää muista, niin sen muistan, että pidin kyllä kirjasta aika lailla. Luin samoihin aikoihin muutakin kirjoja, joissa hollantilainen maalaustaide oli jotenkin mukana (mm. Tyttö ja helmikorvakoru ja Tulppaanikuume).
VastaaPoistaTuo Tulppaanikuume on mullakin lukulistalla. Jokin siinä hollantilaisessa taiteessa vain kiehtoo!
VastaaPoista