perjantai 3. lokakuuta 2014

Ransom Riggs: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children

Ilmestynyt suomeksi nimellä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille (Schildts & Söderströms 2012, suom. Virpi Vainikainen).

Jakob Portmanin tavallinen elämä päättyy hänen isoisänsä väkivaltaiseen kuolemaan ja sen aiheuttamiin painajaisiin. Vähitellen alkaa vaikuttaa siltä, että isoisän kertomissa tarinoissa syrjäisen saaren orpokodista ja sen merkillisistä asukkaista saattaa sittenkin olla jotain perää.

Kirjan alku tuntui lupailevan kunnon "miksi ihmeessä kidutan itseäni lukemalla tällaisia kirjoja" -kauhua, ja Jakobin tutkiessa ensimmäistä kertaa romahtanutta orpokotia saaren sumuisilla laitamilla olin lähes valmis mönkimään jonnekin piiloon. Nämä ainekset kuitenkin hukattiin nopeasti tarinan lähtiessä aivan toisenlaiseen suuntaan, mikä ehkä juuri sillä hetkellä tuntui helpotukselta mutta pitemmän päälle oli kuitenkin enemmän harmitus. Tällaisenaan ihan ok ja omaperäinenkin fantasiakirja, mutta kun tästä olisi voinut saada niin paljon paremmankin! Viimeiset sata tai 150 sivua lähinnä toivoin että pääsisin jo loppuun. Jatko-osa Hollow City on ilmestynyt tänä vuonna, mutta enpä tunne tarvetta sitä lukea.

Sehän tässä on kyllä hienoa ja ainutlaatuista, että tarina rakentuu vanhojen valokuvien ympärille. Nuo usein varsin häiritsevän tuntuiset kuvat rytmittävät kerrontaa ja luovat tunnelmaa. Kuvat ovat oikeastaan kirjan parasta antia, ja siksipä kiinnostuinkin kun nyt löysin Ransom Riggsin kotisivuilta tiedon kirjasta nimeltä Talking Pictures, joka keskittyy juurikin vastaaviin vanhoihin kuviin ja niille luotuihin pieniin tarinoihin. Sen voisi vaikka laittaa ostoslistalle!

Ensimmäinen lause: I had just come to accept that my life would be ordinary when extraordinary things began to happen.

Ulkoasu: Ulkoasusta 10+! Mahtavaa, kun kirjoja maltetaan suunnitella upeiksi paketeiksi sisäsivuja, paperilaatua ja kansipaperin alustaa myöten. Suunn.: Doogie Horner, kannen kuva Yefim Tovbisin kokoelmasta.

Kustantaja Quirk 2011, 349 s.

8 kommenttia:

  1. Hyvin samat kokemukset: odotin liki sietämätöntä kauhua ja jouduin pettymään. Kuvat oli hienoja, mutta tarina jotenkin pliisu. Mulla oli jatko-osa jo kertaalleen lainassa, mutta en jaksanut edes alottaa sitä... Jotenkin pelkään arvanneeni jo liikaa sen sisällöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaavia mielipiteitä Google löysi vielä enemmänkin. Ei olisi pahitteeksi jos ulkoasu ja kansiliepeen teksti ohjaisivat odotuksia edes vähän lähemmäs todellisuutta.

      Poista
  2. Minäkin pidin ulkoasusta todella paljon, oli aivan harvinaisen näyttävän näköinen kirja (ja siksi tämän kirjastosta lainasinkin). Sisältö sitten ... no, semmoista viihdyttävää fantasiaa, joka oli helppo ahmaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttavaa sekin, että ilmeisesti suomenkielinen laitos on ihan yhtä komea kuin alkuperäinenkin!

      Poista
  3. Ulkoasu on upea ja minä lämpenin myös tarinalle, vaikka siinä jotain pieniä puutteita olikin. Odotan innolla jatko-osan suomennosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tarinasta innostuneitakin löytyy! :)

      Poista
  4. Kirjan kuvista sai hyvät kauhufiilikset vaikka kirja jäi vaisuksi. Varmaankin odotin liikoja. Ainekset erinoimaiseen kauhuun oli niin hyvin kasassa. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Tuo mainitsemani valokuvakirja nyt kyllä houkuttelisi, ei siitä varmaan ihan kauhufiiliksiä löydy mutta muuten varmasti kaikenlaista kiinnostavaa...

      Poista