Oma steampunk-kokemukseni ennen tätä muodostui pääosin Gail Carrigerin The Parasol Protectorate -sarjasta, joka yhdistelee vaihtoehtohistoriaan ja höyrykoneisiin myös runsain mitoin vampyyreita, ihmissusia ja viktoriaanista pukudraamaa. Sitä vasten peilaten tuntui aluksi hieman hankalalta suhtautua tällaiseen "normaalimpaan" steampunkiin, jossa esiintyy enemmänkin mekaanisia raajoja ja erikoisia kulkuvälineitä. En tarkoita että näissä novelleissa keskityttäisiin vain koneisiin. Ei tietenkään - näissä on ihmisiä, kohtaloita, kokemuksia, ajatuksia, niin kuin nyt yleensä tarinoissa tapaa olla. Carrigerin pursuavan runsauden jäljiltä vain tuntui ettei se ehkä riitä, jotain puuttuu. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin tuosta tunteesta onneksi eroon ja aloin hyväksyä novellit paremmin sellaisinaan.
Osa tarinoista jäi kiinnostavista elementeistään huolimatta melko etäisiksi, osa oli mukavaa luettavaa jäämättä kuitenkaan erityisesti mieleen, ja kolme nousi suosikeikseni. Heikki Nevalan Hevostuhatjalkainen istuttaa steampunkin eteläpohjalaisille lakeuksille niin sujuvasti, ettei sellaista osaisi ensin yhdistelmän kuullessaan kuvitella. Kustavi Nätyrin ohjastama höyryävä puimakonehirviöhän on täällä äkkijyrkkien miesten keskellä ihan kotonaan, ja novelli rullaa muutenkin komiasti kaameaan loppuunsa saakka. Shimo Suntilan Kruunun vihollinen taas tarjoilee vauhtiin päästyään mukaansatempaavan, hienonkin tarinan ilmalaivan kostonhimoisesta kaapparikapteenista ja tämän vangitsijasta. Kokoelman päättää sen ajatteluttavin novelli, Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää, jossa pohditaan elinikää säätelevien elinrattaiden tuottamia eettisiä ongelmia. Novellin pääasiallinen tapahtumaympäristö, Hyödyllisten esineiden museo, on sekin jo itsessään kiehtova paikka. Muut mukana olevat kirjoittajat ovat Magdalena Hai, Markus Harju, Saara Henriksson, Jani Kangas, J. S. Meresmaa ja Christine Thorel.
Kävi siis kuten novellikokoelmien ja -antologioiden kanssa useimmiten tapaa käydä: löytyi niitä helmiä ja vähemmän mieluisia. Osuuskumman toinenkin Steampunk!-antologia on hyllyssä, sen sisältöä selvittelen joskus myöhemmin!
Ulkoasu: Novellien alussa on komeat anfangit! Eipä tuo kansikaan toki hullumpi ole. Kannen kuva: J. S. Meresmaa, taitto & typografia: Jani Laatikainen.
Kustantaja Osuuskumma 2012, toim. J. S. Meresmaa & Markus Harju, 311 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti