torstai 25. kesäkuuta 2015

Carol Shields: Ruohonvihreää

Charleen Forrest on runoilija, joka ei ole viime vuosina kirjoittanut ainuttakaan runoa, eronnut yksinhuoltaja jolla, kuten takakannessa todetaan, on "kompleksinen suhde lähes kaikkiin elämänsä osa-alueisiin; ex-mieheensä, äitiinsä, säeseppoihin, rahaan ja rakastettuunsa". Hän on myös Pikkuseikkoja-romaanin Judithin nuorempi sisar. Perhe kokoontuu pitkästä aikaa lapsuudenkotiin, kun sisarusten leskiäiti kutsuu tyttäret yllättäen häihinsä.

Luettuani Shieldsiltä kaksi romaania ja novellikokoelman en vieläkään osaa päättää, pidänkö hänen tuotannostaan oikeasti. Hanna Tarkan kääntämä tekstihän kyllä soljuu eteenpäin melkein itsestään ja Shieldsin tarkkanäköisyys ihmissuhteiden kuvauksessa on ihailtavaa. Mutta olenko oikeastaan kovinkaan kiinnostunut näistä ihmisistä joista hän kertoo, saanko heidän tarinoistaan irti mitään sellaista minkä vuoksi kannattaisi jatkaa? Jossain määrin kyllä, mutta riittävästi? En tiedä. Häälyn ja poukkoilen edestakaisin jossain kiinnostuksen ja sen puutteen rajamailla. Tätäkin lukiessani välillä ihastelin kerrontaa ja havaintoja, välillä lievästi puuduin henkilöihin joista en jaksanut juuri välittää. Charleen on aika haukotuttava ja hänen suhteensa miesystäväänsä Eugeneenkin hajuton ja mauton. Sisarusten äiti sentään edes ärsyttää ankealla marinallaan.

Jos ei omassa hyllyssäni olisi enempää Shieldsiä, lopettaisin varmaan lukemisen tähän. Mutta mitähän tekisin niille jotka olen tullut sinne aiemmin hamstranneeksi? Rakkauden tasavalta, Kivipäiväkirjat ja Ellei odottavat vuoroaan. Enpä voi sanoa että ihan hihkuisin innostuksesta, eivätkä takakannetkaan säväytä, mutta toisaalta kaikkien alut sitten kyllä taas vähän kutkuttavat. Ovathan ne toki uudempaa tuotantoa kuin nämä kaksi lukemaani romaania. Olisiko Shields saanut myöhemmin sisällytettyä kirjoihinsa sen jonkin puuttuvan ainesosan joka saa mut vakuuttumaan? Kai siitä täytyy ainakin kerran vielä kokeilla ottaa selvää.

Shields-fanien tsemppaushehkutuksia otetaan vastaan! :) Mikä noista kolmesta lukemattomasta on suosikkinne? Tuota kirjojen kirjoittamista molemmista sisaruksista täytyy kyllä vielä kehua, hieno ja kiinnostava idea!

Ensimmäinen lause: Mitä Veli Adam minulle viime viikolla kirjoittikaan?

Englanninkielinen alkuteos: The Box Garden (1977)

Ulkoasu: Yksinkertaisen kaunis, raikas kansi! Kannen kuva: SKOY.

Suomentanut Hanna Tarkka

Kustantaja Otava 2013 (1. painos 2012), 261 s.

2 kommenttia:

  1. Olen vannoutunut Shields-fani ja ihan äskettäin luin tämän samaisen kirjan ja siitä postasin. Tietenkin se, etteivät kaikki syty Shieldsille, kummastuttaa fania kovasti. ;-) Mutta totta puhuen: ei olemassa yhtään kirjailijaa, jonka kirjoista kaikki pitäisivät. Ja oikeastihan se on rikkautta.

    Shieldsin tapa kuvata arkea ja ihan sitä tavallista elämää kiehtoo minua, samoin se, miten paljon jää kertomatta, rivien väleihin. Ja, kuten kirjoitit, teksti soljuu eteenpäin pakottomasti, helpon oloisesti.

    Nuo kaikki mainitsemasi kirjat ovat mielestäni hyviä, mutta oma suosikkini niistä ja itse asiassa koko Shieldsin tuotannosta on Ellei.

    Toivottavasti löydät vielä sen jonkin, mikä meitä Shields-faneja kiehtoo, mutta toki on ymmärrettävää sekin, ellei sitä löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta ei tosiaan voi tykätä mutta tämä on jotenkin harmittava ja turhauttava tapaus kun se tykkääminen tuntuisi olevan niin pienestä kiinni!

      Asia on oikeastaan niin että pidän siitä, miten Shields henkilöistään kertoo, mutta en henkilöistä itsestään. Erikoista.

      Poista