tiistai 25. elokuuta 2015

Paul Auster: New York -trilogia

New York -trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki kertoo jännityskirjailijasta nimeltä Quinn. Tämä vastaa väärään numeroon tulleeseen puheluun, jossa kysytään yksityisetsivä Paul Austeria ja päätyy sekaantumaan todella erikoiseen juttuun. Toinen osa Aaveita sisältää myös yksityisetsivän. Tällä kertaa hänen nimensä on Blue, ja mies nimeltä White antaa hänelle tehtäväksi varjostaa miestä nimeltä Black. Kokonaisuuden päättävän Lukitun huoneen päähenkilö päätyy yllättäen kadonneen lapsuudenystävänsä kirjallisen perinnön vaalijaksi ja sukeltamaan tämän elämään muutenkin.

Trilogia leikittelee identiteeteillä. Siinä kuljetaan pitkin New Yorkin katuja enemmän tai vähemmän epätodellisessa tunnelmassa, päädytään henkisiin umpikujiin ja häivytetään ajan kulkua niin ettei yhtäkkiä enää tiedäkään, puhutaanko viikosta vai vuodesta, tai ehkä useammasta. Se kiertää kehää itsensä ympäri samoja teemoja muunnellen. Kirjailija itsekin on henkilö tarinassaan. Ja minä en tiedä mitä koko jutusta oikein pitäisi ajatella. Taidokas se on, ehdottomasti. Elementtejä, joihin olen Austerin myöhemmässä tuotannossa ihastunut, on jo nähtävissä tässä läpimurtotyössä. Hän on mestari "odottamattoman odottamisen" tunnelman luomisessa. Austeria lukiessa mikään ei oikeastaan yllätä, koska vaikka ei tiedäkään mikä erikoinen sattumus tarkalleen ottaen on tulossa, sen tietää silti ennen pitkää tulevan. Mutta kirjailijan taitojen arvostamisesta huolimatta lukemisesta ei suuria jäänyt käteen. Hidastempoinen varjostaminen oli hetkittäin puuduttavaa, ja varsinkin kahdessa ensimmäisessä osassa tarina tuntui vaan katoavan, haipuvan jonnekin hämärään epämääräisyyteen, jättämättä jälkeensä oikein mitään mistä saisi enää kiinni.

Tulipa luettua. Ja varmaan taas jätettyä joitakin hienouksia ymmärtämättä ja tavoittamatta. Austeria kyllä suosittelen, mutta useimmille jokin muu kirja taitaa olla parempi aloituspiste. Lue vaikka Illuusioiden kirja tai Sattumuksia Brooklynissa ja kokeile tätä joskus myöhemmin!

Ensimmäiset lauseet: Kaikki alkoi väärästä numerosta, kun puhelin soi kolmesti yön hiljaisuudessa ja linjan päässä kysyttiin jotakuta joka hän ei ollut. / Ensiksi on Blue. / Nykyään minusta tuntuu että Fanshawe oli aina läsnä.

Englanninkieliset alkuteokset: City of Glass (1985), Ghosts (1986), The Locked Room (1986)

Ulkoasu: Ehkä tuota kantta voisi vähän vaisuksikin moittia, mutta onnistuu se silti tavoittamaan jotain trilogian tunnelmasta. Kansi: Timo Mänttäri.

Suomentaneet Jukka Jääskeläinen (osat 1-2) sekä Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola (osa 3)

Kustantaja Tammi 2007 (trilogian 4. painos, osien 1. suom. painokset 1988, 1989, 1989), 145 + 86 + 125 s.

6 kommenttia:

  1. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Trilogia on taidokas, mutta jotenkin se jätti kylmäksi. Pidin huomattavasti enemmän Austerin teoksesta, johon on niputettu kaksi pienoisromaania, Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajankammiossa. Niissä on jotain samaa kuin New York -trilogiassa, mutta vetivät paremmin imuunsa. Sattumuksia Brooklynissa on ihana kirja, ja hyvin erilainen kuin nämä kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pienoisromaanit kuulostavat nyt kyllä kiinnostavilta! Jos vaikka löytäisi samanhenkistä kiehtovuutta joka ei kuitenkaan jäisi niin etäiseksi. Pidin myös paljon Sattumuksia Brooklynissa -romaanista!

      Poista
  2. Tästä jäi varsin positiivinen mieli. Melkoista postmodernia leikittelyä identiteeteillä ja toden ja keksityn sekoittamisella.

    En kuitenkaan muista juonista mitään, joten ehkä tämä jäi vähän etäiseksi. Muuta en ole Austerilta lukenutkaan, vaikka tästä jopa innostuin. Ehkä tuo Sattumuksia Brooklynissa pitäisi ainakin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysinkin juttusi aiemmin googlaillessani! :) Oikeastaan olen kehuistasi samaa mieltä, mutta jotenkin nyt en vaan päässyt tähän kunnolla sisälle.

      Poista
  3. Aikoinaan aloitin Sattumuksilla Brooklynissa, ja ihastuin siihen ihan täysillä. Sen jälkeen luin aika tarkkaan esittelytekstit niin ehkä onnistuin lukemaan alkuun ne helpommat kirjat :) Auster on yksi lempikirjailijoistani, vaikka osan kirjoista olenkin kokenut omituisiksi ja vaikeatajuisiksi. En tiedä onko huvittavaa vai kauheaa mutta en meinaa muistaa Austerin kirjojen nimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattumuksia Brooklynissa on kyllä hyvä! Tämä oli nyt mulle ensimmäinen sieltä "omituisemmalta puolelta". Näkymätön ja Sunset Park tuossa odottelevat, näyttäisivät ainakin takakansien perusteella ihan ymmärrettäviltä... Ja piti muuten käydä hyllyllä lunttaamassa Näkymättömän nimi! :D

      Poista