Luin tämän 649-sivuisen pokkarin puolessatoista vuorokaudessa, mikä puhukoon kirjan mukaansatempaavuuden ja nopealukuisuuden puolesta. :) Idea on hieno ja toimiva, ja saa aikaan kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä tilanteita. Koko homman yhteensovittaminen on taitanut vaatia aika lailla suunnittelua!
Pidin myös siitä, millaiseksi Claren ja Henryn keskinäinen suhde kuvattiin, samoin humoristisuudesta. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan, syvyyttä ehkä? Välillä tuntui että tapahtumia vain huiskittiin läpi ja esimerkiksi genetiikkaosuus jäi lopulta pintaraapaisuksi. Ennakkoon ajattelin Aikamatkustajan vaimolla olevan ehkä potentiaalia nousta yhdeksi suosikkikirjoistani. Siihen se ei pystynyt mutta hyvä se on silti!
Ensimmäinen lause: On raskasta aina odottaa.
Englanninkielinen alkuteos: The Time Traveler's Wife (2003)
Kustantaja Gummerus 2010, 3. painos, suom. Paula Korhonen, 649 s.
Mua häiritsi tuossa kirjassa liika seksuaalisuuden kuvaus, ja se että loppu oli surullinen :( Kirjan alku oli kyllä hyvä.
VastaaPoistaKieltämättä välillä oli sellainen olo että hohhoijakkaa, on se nyt tullut jo selväksi että te harrastatte paljon seksiä. :) Toisaalta kyllä tykkäsin siitä että asiaan suhtauduttiin mukavan rempseästi.
VastaaPoistaMitä loppuihin tulee niin eniten taidan pitää traagisista tarinoista joilla on onnellinen loppu, mutta eivätpä kaikki voi tietenkään olla sellaisia...
No, nyt minulla meni pää ihan sekaisin;-) Kauheasta kirjasumasta huolimatta otin tämän kirjan lukuun, sillä Lumiomena suositteli. Lainasin sen kirjastosta ja luen noin kahden kirjan jälkeen. Nyt en enää tieäd, mitä odottaa, mutta eikö se ole vain jännää. Ainoa lause, joka minua vaivasi, oli tuo syvyyden puuttuminen....Kaipaan melkein aina syvyyttä.
VastaaPoistaJoku, luulin, että Lumiomena, suositteli minulle Paul Claudelin Harmaat sielut ja olin ihan myyty. Nyt tilasin jo Claudelin Varjojen raportin...
Vaikka omasta lumoutumisestani nyt jäikin viimeinen silaus puuttumaan niin kyllä tämä on hyvästä syystä suosittu kirja, ei siis muuta kuin lukemaan vaan! :) Tuon syvyyden puuttumisen suhteenkin mielipiteet taitavat vaihdella aika lailla, muistelen jonkun arviosta lukeneeni esim. että Niffenegger on tavoittanut jotain hyvin oleellista parisuhteesta. Odotan mielenkiinnolla mitä sinä sanot! :)
VastaaPoistaNo, sitten minä luen! Enhän epäröisi ollenkaan, mutta poden kroonista aikapulaa. Nyt tämä kirja saa aivan uusia sävyjä;-
VastaaPoistaNyt vasta ehdin tänne - ja mitä olitkaan lukenut! Aikamatkustajan vaimo on eräs omista suosikeistani. Se on kieltämättä aika kepeä kirja, ainakin nopealukuinen, mitä voi syödä syvyyttä. Itselleni teos, jossa päähenkilöt ovat kirjastonhoitaja ja taiteilija ja jossa siteerataan Rilkeä, sisältää ehdottomasti myös syvyyttä. Kirjan lukemiseen tässä tapauksessa vaikutti itselläni ajanjakso, jolloin kirjaa luin. Pystyin liiaksikin samaistumaan muutamiin Claren kokemuksiin.
VastaaPoistaKirja on surullinen, kuten Lilli kirjoitti, mutta surumielisyys on osa kirja sielua. Toiseksi kirja on kuitenkin aika toiveikas, eikö vaan?
Satu kirjoitit omasta "Aikamatkustajan vaimo"-kokemuksestasi hyvin!
Tuo on totta, että nopealukuisuus saattaa syödä syvyyttä. Tuntui, että jokin kirjan tyylissä sekä usein lyhyistä pätkistä koostuva rakenne suorastaan pakottivat lukemaan nopeasti. Tämä pätkä vielä, ja tämä, no, vielä tämä yksi... :)
VastaaPoistaSurullisuus ei useimmissa tapauksissa ole mielestäni ollenkaan huono asia (vaikka onnelliset loput kivoja ovatkin :)). Toisinaan surullisen tarinan lukeminen tuntuu jotenkin puhdistavalta kokemukselta.
Ja kiitos! :)
Minä onneksi tykkään surullisista kirjoista etenkin jos niissä on Rilkeä tms., mutta loppu saisi olla onnellinen. Odotan hetkeä tähän massiiviseen opukseen. Kauan en voi odottaa, sillä kirja on kirjastosta;-) Jotenkin nyt paineet kasvavat, mutta silti teillä oli ihana keskustelu: Erimieltä voidaan aina olla, mutta kivasti. Tuo Lumiomenan hauska huudahdus: Ja mitä olitkaan lukenut! Niinpä. Me koemme kirjat eri tavoin ja aina se ei johdu edes makueroista, vaan usein jopa siitä, onko ollut kiire ja minulla ainakin siitä, olenko juuri ennen lukenut jonkun jalat alata vievän kirjan. Sellaisen jälkeen pitäisi voida pitää kuukauden totaalitauko. Niitä olen lukenut tänä vuonna jo KAKSI.
VastaaPoistamä tylläsin tästä kanssa - yleesä en innostu kauheasti tämmöisestä yliluonnisesta ulottuvuudesta kuten aikamatkailu, mutta tässä se toimi. Minä ajattelen tätä toimivana lukuromaanina joka ehdottomasti kannattaa lukea. Taisin vasta ostaa sen lahjaksikin jollekin. Rakkaustarinana ainutlaatuinen ja kaunis. Tulee vähän sen Benjamin Button muuten mieleen, mikä on hieno leffa. Ja eiks tästäkin oo leffa, onks kukaan kattonut?
VastaaPoistaLeena Lumi: Kirjojen herättämä keskustelu onkin yksi bloggauksen parhaista puolista, on aina mielenkiintoista kuulla muita näkökulmia lukemaansa!
VastaaPoistaanni.m: Ina ei ainakaan pahemmin vakuuttunut elokuvasta:
http://inahduskirjat.blogspot.com/2010/01/kukkuu-kuredulta.html
Jostain syystä minä pidin tästä ihan hirvittävästi. Vaikuttava ja jotenkin riipaiseva. Nieffeneggerin uusin ei kuulemma yllä ihan vastaavaan , mutta pitää sekin vielä lukea!
VastaaPoistaEt ole ainut, tämä taitaa löytyä aika moneltakin suosikkilistalta!
VastaaPoistaOi, tämä on minunkin suosikkikirjojani! Katsoin myös elokuvan ja tykkäsin siitäkin, joskin toki kirja on ehdottomasti parempi. Jännityksellä muuten odotankin Leenan kommenttia sitten tästä, kun hänkin tämän lukee;)
VastaaPoistaPitipäs käydä YouTubesta katsomassa tuon elokuvan traileri, ihan kiinnostavalta kyllä näyttää - tosin ainakaan Henry ei ole yhtään saman näköinen kuin mielikuvissani! :)
VastaaPoistaSatu, nyt sain tämän luettua. Arvostelu blogissani. Miten luit sen puolessatoistavuorokaudessa! Minulta meni puolitoista viikkoa. Tosin melkein viikon vieraita etc. En pidä kovin yliluonnollisesta, toki mystiikasta, aika eria asiat, mutta olin päättänyt lukea ainakin viisi muiden suosittelemaan ja aloitin tästä, joka olikin yli 600 sivuinen järkäle. Nyt en ehdi kuin yhden muun suositksen ja tässäkin välissä teen yhden uutuuden. Aivan selvä, että ei tätä voi kesken jättää...Lue se mun blogista, miten pyörittelen tuntemuksiani;-)
VastaaPoistaIlmeisesti sain niiden puolentoista vuorokauden aikana revittyä jostain poikkeuksellisen paljon lukuaikaa, nykyisessä elämäntilanteessa kun tuollainen tahti ei todellakaan ole mikään oletusarvo! :)
VastaaPoista