Poliisin ajauduttua tutkimuksissaan umpikujaan asiaa ryhtyy selvittämään Roger Sheringhamin rikospiiri, johon kuuluu mm. asianajaja sekä kirjailijoita. Ryhmän kuusi jäsentä sopivat tutkivansa asiaa viikon, minkä jälkeen kukin vuorollaan esittää oman teoriansa. Tutkimukset etenevät eri tavoin riippuen tutkijan ajatusmaailmasta: yksi keskittyy käytettyyn myrkkyyn, toinen perustaa teoriansa psykologisille näkökohdille. He päätyvät syyttämään murhasta kuutta eri henkilöä, kukin jäsen täysin varmana asiastaan.
Aluksi henkilöiden nimet vain hyppivät päässäni enkä meinannut muistaa kuka olikaan kuka. Asiat kuitenkin selkiintyivät pian. Pääsin yli myös keskivaiheilla iskeneestä lievästä tylsistymisestä, enkä malttanut lopun lähestyessä enää keskeyttää lukemista. Kirja on näppärä kokonaisuus, jossa jokaisen ryhmän jäsenen teorialla on osansa tapauksen lopullisessa selvittämisessä. Myrkytetyn suklaarasian tapaus on brittiläinen kultakauden dekkari, ja Wikipediaan listattujen ominaisuuksien mukaan melko tyypillinen lajinsa edustaja. Ei hullumpi välipala!
Ensimmäinen lause: Roger Sheringham maistoi hieman vanhaa konjakkia lasistaan ja otti mukavamman asennon pöydän päässä olevassa tuolissaan.
Englanninkielinen alkuteos: The Poisoned Chocolates Case (1929)
Kustantaja WSOY 1989, suom. Eva Siikarla, 276 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti