Kronologisesti tarina kulkee taaksepäin. Ensin ollaan Lontoossa vuonna 1909, sitten Pariisissa 1890 ja lopulta Venetsiassa 1867. Matkan varrella tulee tutuksi useammankin henkilön tarina, heistä Stonen lisäksi tärkeimpinä Elizabeth sekä Henry Cort, joka vuonna 1909 on Iso-Britannian tiedustelun pelätty mahtimies. Kaiken ytimessä säilyy kuitenkin itse John Stone, johon tutustutaan pikkuhiljaa: ensimmäisessä osassa hän on juuri kuollut ja olemassa vain hänet tunteneiden (ristiriitaisissa) muistikuvissa, toisessa hän ruumiillistuu sivuhenkilöksi ja kolmannessa on itse kertojana.
Vaikka lukeminen kestikin pienen ikuisuuden (Mihin aika on oikein mennyt kun en ole ehtinyt lukea??), niin mielenkiinto ei kadonnut missään vaiheessa. Stone's Fall on erinomaisesti kirjoitettu, taidokkaasti polveileva, mieleenpainuvia henkilöitä sisältävä kertomus. Rakennekin toimii hienosti, ensimmäisen osan arvoitusten selvitessä vasta kun on kerrottu mitä tapahtui vuosikymmeniä aiemmin. Ja Pears saa jopa talouselämän kuulostamaan hyvin kiehtovalta, ja kyseessä on sentään asia josta en ole tippaakaan kiinnostunut. Tai en ainakaan ollut. :) Suosittelen!
Ensimmäinen lause: The Church of St-Germain des Prés, at the start of what was supposed to be spring, was a miserable place, made worse by the drabness of a city still in a state of shock, worse still by the little coffin in front of the altar which was my reason for being there, worse again by the aches and pains of my body as I kneeled.
Kustantaja Jonathan Cape 2009 (1. painos 2008), 596 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti