sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Jeanette Winterson: Intohimo

Ranskalaispoika Henri pestautuu Napoleonin armeijaan ja päätyy tarjoilemaan keisarille kanaa. Venetsiassa venemiesisältään räpyläjalat perinyt Villanelle pettyy rakkaudessa ja joutuu lähtemään kaupungista, kohdaten lopulta Henrin.

Rakastuin Wintersonin kirjoitustyyliin suunnilleen ensimmäisen sivun puoliväliin mennessä (Eikä siinä vaiheessa oltu edes ehditty puhua juuri muusta kuin kuolleista kanoista!) ja samassa onnellisessa olotilassa sain pysyä viimeiselle sivulle asti. Lainasin kirjan kirjastosta mutta haluaisin ehdottomasti oman kappaleen, johon voisin merkitä tekstin parhaat kohdat voidakseni silmäillä niitä silloin kun huvittaa.


Tarinaan liittyvät oleellisesti mm. Napoleon, Venetsia ja intohimon monet muodot. Se on kerrottu hiljaisella mutta silti voimakkaalla tavalla joka sai minut unohtamaan itseni sen sisään vielä pitkäksi aikaa lukemisen lopetettuani. Simppeli kuvaukseni juonesta ei tee kirjalle oikeutta mutta en viitsi enempääkään kertoa, vaikkei tämä varsinaisesti juonivetoinen romaani olekaan. Sen verran sanon, että vaikka mainitun kuvauksen perusteella voisi kuvitella kysessä olevan melko perinteisesti etenevän rakkaustarinan, sitä kirja ei ole, vaan oman tiensä kulkija.

Pakko saada lisää Wintersonia ja mieluimmin aika pian, kiitos.

Ensimmäinen lause: Niin kiihkeästi Napoleon rakasti kanaa että hänen kokkinsa olivat työssä kellon ympäri.


Englanninkielinen alkuteos: The Passion (1987)


Kustantaja Bazar 2006 (1. kerran suomeksi julkaissut WSOY 1989 nimellä Uskallus ja intohimo), suom. Leena Tamminen, 207 s.

7 kommenttia:

  1. Hei Satu! Voi, kun sinä taas suosittelet liian kiinnostavaa kirjaa, kun minulla on muutenkin vino pino kirjoja odottamassa lukemistani heh! Kirjoitin viimeisimmän postaukseni sinun suosittelemastasi kirjasta...

    VastaaPoista
  2. Erittäin tuttu ongelma! :) Kirjablogit ovat kyllä saaneet lukutoivelistani ihan räjähtämään käsiin.
    Luinkin Silmänkääntäjä-postauksesi mutta en ehtinyt juuri sillä hetkellä kommentoida, hyvä kun muistutit! :)

    VastaaPoista
  3. Luin tämän joskus aikoja sitten ja osuit kyllä täysin naulan kantaan tuossa kuvauksessa: minäkin unohduin tarinan ja sen tunnelmien sisään vielä pitkäksi aikaa kirjan jälkeenkin ja arviosi palautti taas mielikuvia mieleen.

    Suosittelen myös lämpimästi Wintersonin muuta tuotantoa. Esim. Ihoon kirjoitettu ja vielä suomentamaton The Stone Gods ovat loistavia, jos et ole niitä vielä lukenut. :)

    VastaaPoista
  4. Taas uusia kirjailijatuttavuuksia! Mahtavaa! Pitää kirjoittaa kännykkään muistiin, muuten seison taas kirjaston tiskillä ja yritän selittää, että se oli semmoinen kirja, missä on keltainen kansi ja liittyy Napoleoniin ja kanoihin..

    VastaaPoista
  5. Zephyr: Kiitos suosituksista! Tämä oli ensimmäinen Wintersonini, mutta varmasti ei viimeinen.

    Teresita: Olen hankkinut semmoisen pienen puhelinmuistiokirjasen, johon olen aakkosittain kirjoittanut ylös kiinnostavia kirjoja/kirjailijoita. Kuljetan sitä käsilaukussa josta se on helppo napata esiin jos olen kirjastossa ja mietin että mitähän etsisin. :)

    VastaaPoista
  6. Haa, tämä kuulostaa sellaiselta kirjalta, mikä pitää ehdottomasti lukea! Kiitos kun esittelit tämän :)

    VastaaPoista
  7. Ole hyvä vain! :) Löysin juuri AdLibriksen alevalikoimista tämän sekä pari muuta Wintersonin kirjaa: Majakanvartija ja Ei appelsiini ole ainoa hedelmä. Pitihän ne tilata...

    VastaaPoista