Olen niin tottunut siihen että tälle suunnalle maailmaa sijoittuvat naisista kertovat tarinat ovat täynnä järkyttävää kurjuutta, että tämä pääsi yllättämään sillä kuinka hyvin asiat järjestyivätkään. Lukiessani jopa ajattelin, että pakkohan tässä on vielä tapahtua jotain aivan kauheaa. Kukkien verellä kirjotussa tapahtui kyllä ikäviäkin asioita, mutta ei kirjassa liikuta lähelläkään esim. Tuhat loistavaa aurinkoa -järkyttävyystasoa. Tämä on enemmän sellainen "mukava luettava", hyvä lukuromaani. Takakannessakin asioita mielestäni dramatisoidaan vähän liikaa.
Pidin eniten sen seuraamisesta, miten tyttö kasvoi aikuiseksi tapahtumien aikana. Hän oppi naiseuden salaisuuksia, hillitsemään harkitsematonta luonnettaan joka saattoi hänet vaikeuksiin, ottamaan vastuuta itsestään ja muista. Myös kulttuuriin liittyvät seikat ja tekstissä toisinaan esiintyvät vanhat islamilaiset tarinat olivat kiinnostavia.
Kirja myös herätti himon saada persialainen matto!!
Ensimmäinen lause: Ensin ei ollut ja sitten oli.
Englanninkielinen alkuteos: The Blood of Flowers (2007)
Kustantaja WSOY 2008, suom. Hanna Tarkka, 356 s.
Jotenkin mukavaa ja yllättävää kuulla. Hyvä näin. Minä pidin kyllä Tuhannesta loistavasta auringosta, mutta on hienoa, että Lähi-Idän alueelle sijoittuvissa romaaneissa on toinenkin näkökulma.
VastaaPoistaNyt muistinkin sen mikä tässä kirjassa oli erityisen hineoa! ne persialaiset tarinat! eikö siellä ollut se vasikka, joka kannettiin aina sinne torniin? ja paljon muitakin! tämä oli tosiaan semmoinen hyvä lukuromaani ja kasvutarina. Mutta nuo vanhat tarinat toivat aivan oman mausteensa tähän.
VastaaPoistatulipa monta huutomerkkiä ja kirjoitusvirhettä, heh.
VastaaPoistalumiomena, aivan: Hosseinin kirja on loistava, mutta tämä on piristävä poikkeus sääntöön.
VastaaPoistaanni.m, vasikankantamistarina oli ehdoton suosikkini!
Satu, SaSo teki myös juuri tämän kirjan. Tämä on juuri sitä tyyliä, jota olen nyt paljon lukenut ja loppua ei näy, sillä tämäkin meni pitkälle lukemattomien kirjojeni listalle.
VastaaPoistaHieno ensimmäinen lause! Tuli mieleen jotain Irvingistä ja hiirestä joka rapisteli seinän raossa...
Samaa tyyliä taitaa löytyä aika paljon omaltakin listaltani!
VastaaPoistaTuo ensimmäinen lause esiintyy aina niiden mainittujen vanhojen tarinoiden alussa.