Tunnelma ennätyssateisessa Reykjavikin lokakuussa on synkkä, eivätkä tutkinnan aikaiset tapahtumatkaan pahemmin anna aihetta hymyyn. Kuten Erlendur itse toteaa, "On tämä kyllä yhtä helvetin rämeessä rämpimistä." Toisaalta synkkyyteen yhdistyy jonkinlainen tuttavallisuuden tunne, joka syntyy ihmisten puhuttelemisesta pelkillä etunimillä ja teitittelyn puutteesta. Minut tämä yhdistelmä ainakin onnistui vakuuttamaan, ja aion lukea kirjailijan tuotantoa lisää.
Pohjoismaisten dekkarien ystävien kannattaa siis kurkata Islantiinkin. Olin jostain syystä siinä käsityksessä että Arnaldurin kirjat ovat täysin itsenäisiä teoksia, mutta mies on kuin onkin kirjoittanut Erlendurista kokonaisen sarjan. Onneksi satuin ihan vahingossa tarttumaan sarjan ensimmäiseen suomennokseen, joka muuten on yleensäkin ensimmäinen suomennettu islantilainen dekkari.
Ensimmäinen lause: Sanat oli kirjoitettu lyijykynällä paperille, joka oli pantu ruumiin päälle.
Islanninkielinen alkuteos: Mýrin (2000)
Kustantaja Blue Moon 2005, 2. painos (1. painos 2003), suom. Seija Holopainen, 269 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti