tiistai 3. elokuuta 2010

Joel Haahtela: Elena

Mies näkee naisen sattumalta puistossa, jäätyään pois raitiovaunusta eri pysäkillä kuin yleensä. Jokin naisessa kiinnittää hänen huomionsa ja sen jälkeen tämä täyttää hänen ajatuksensa. Mies alkaa odottaa puistossa joka aamu nähdäkseen naisen taas kulkevan ohi, kuunnellen lähestyviä askeleita jotka kaikuvat katukivetyksellä hetkeä ennen kuin hiekka vaimentaa niiden äänen.

Minä rakennan Elenan pienistä paloista, otan hänen hymynsä, askeleiden kaiun, kirjaimet paperilla, kenkien ääriviivat sateen jälkeen.


Tämä ei sävayttänyt ihan samalla tavoin kuin Perhoskerääjä, vaikka hienoja, kauniita hetkiä ja ajatuksia oli tässäkin. Ja kieli ainakin oli aivan yhtä nautittavaa. Alussa miehen pakkomielle tuntui pikkuisen ahdistavalta, mutta lopun valossa kaikki näyttäytyikin erilaisena.

Mieleen jäi ajattomuuden ja paikattomuuden tuntu: kirja olisi voinut sijoittua mihin tahansa muutaman tunnusmerkin täyttävään kaupunkiin ja mihin tahansa kohtuullisen läheiseen menneisyyteen.

Elena todennäköisesti kärsi vähän siitä, että luin sen heti Siekkisen kirjan perään. Kirjat ovat tyylillisesti turhan samankaltaisia ja hidastempoisuus alkoi tämän kohdalla jo pikkuisen uuvuttaa (vaikka molemmat ovatkin hyvin lyhyitä) - parempi olisi ollut lukea jotain vauhdikkaampaa väliin ja rauhoittua sitten tämän pariin vähän myöhemmin. Vaan tulipa luettua. Ja siinä määrin Haahtelan tyyli edelleenkin miellyttää, että haluan ehdottomasti lukea vieläkin lisää.

Ensimmäinen lause: Kohta hän tulee.


Kustantaja Otava 2003, 126 s.

5 kommenttia:

  1. En ole lukenut yhtään Haahtelan kirjaa, mutta olen aina ajatellut hänen olevan kiehtova kirjailija. Sinun arvostelusi vahvistaa sitä kuvaa!

    VastaaPoista
  2. Satu, minulla on ollut tämä kirja kirjastosta 15 mun kirjan kera nyt yli kuukauden. Sain osan uusittua, osan palautin. Aikamatksutajan vaimo, joka oli Lumiomenan susoitus, vei minulta kauan, mutta syytä saattoi olla kovissa helteissä ja siinä,e ttä mies lomalla ja on vieläkin;-)

    Ajatteli lukaista tämän nopsasti, sillä olen lukenut muutaman tosi hyvän Haahtelan, joita en ole ehtinyt vielä tuoda blogiini, mutta en syttynyt tähän. Jokin oli pielessä, mutta Joel Haahtela ON kiinnostava kirjailija. Elena vain ei ole 'mun juttu'.

    VastaaPoista
  3. lumiomena: Suosittelen tutustumista!

    Leena Lumi: Itsekin tulin hamstranneeksi kirjastosta ison pinon jota sitten piti uusia. Nyt lainakirjoista on enää yksi kesken ja yksi lukematta, sitten pääsen taas oman hyllyn kimppuun. Siis ainakin jos en sorru mihinkään noita viimeisiä palauttaessani...

    Pidin tosiaan itsekin Perhoskerääjästä enemmän. Tämä oli jotenkin valjumpi. Elena on kyllä ollut Finlandia-ehdokkaanakin joten muualta löytyy enemmän arvostusta!

    VastaaPoista
  4. Minä etsin tätä kirjaa viime vuonna Suomesta, mutta sitä ei saanut mistään, ei divareistakaan löytynyt ja sitten ostin sen Saksasta saksaksi ja pidin aivan mielettömästi siitä. Pitäis varmaan lukea se Perhoskerääjäkin.

    VastaaPoista
  5. Perhoskerääjä onkin toinen Haahtelan kahdesta saksaksi käännetystä kirjasta, joten voisi löytyä sieltä sekin!

    VastaaPoista