"Tarinan kertoja Ermelindo Mucanga on haudattu 'väärään paikkaan' plumeriapuun juurelle, siirtomaavallanaikaisen linnoituksen verannan viereen. Linna toimii nyt vanhainkotina, joka on asukkeineen unohtunut viidakon ja miinakenttien keskelle.
Koiran virkaa täyttävä muurahaiskäpy neuvoo rauhatonta vainajaa palaamaan takaisin eläviin, jotta tämä voisi kuolla uudelleen ja saada oikeaoppiset hautajaiset. Niinpä Ermelindo asettuu poliisikomisario Izidine Naítaan, joka tulee tutkimaan tyrannimaisen vanhainkodin johtajan murhaa.
Kuulustelut muuttuvat vanhainkodin asukkien elämäntarinoiksi, joissa käydään läpi Mosambikin siirtomaavallan ja itsenäisyyden jälkeistä aikaa. Elämän taika on vahvasti läsnä arjessa vauvan varttuessa vanhukseksi päivässä ja käärmeiden ratsastaessa taivaalla."
Paikalliset uskomukset, humoristinen ote, kiinnostavat henkilöt, ripaus maagisuutta sekä entisten siirtomaaisäntien ja syntyperäisten mosambikilaisten väliset näkemyserot yhdistyvät ihan mukavan mehukkaaksi kokonaisuudeksi. Ei huippu mutta tarjoaa virkistävää vaihtelua - afrikkalaista kirjallisuutta kun ei ihan riesaksi asti ole tarjolla!
Ai niin, ei sillä että asialla olisi varsinaisesti mitään merkitystä, mutta pakko mainita koska yllätyin niin nähdessäni kansiliepeen kuvan: Mia Couto onkin mies!
Ensimmäinen lause: Ollaan tässä vainaita.
Portugalinkielinen alkuteos: A Varanda do Frangipani (2004)
Kustantaja LIKE 2006, suom. Sanna Pernu, 170 s.
Kuulostaa aika mielenkiintoiselta, hauskaltakin! Jännää, miten nyt toistamiseen kohtaan muurahaiskävyt: Andrew Nicollin kirjassa oli niin ikään neuvoja antava muurahaiskäpy.
VastaaPoistaKai se on uskottava että muurahaiskävyt ovat fiksuja! :D
VastaaPoistaKyllä tämä hauskakin oli, paikoitellen ainakin.
Mia Couton Plumeriaveranta eksyi lukupinooni ja viihdyin kirjan seurassa.
VastaaPoista