sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi (äänikirja)

"Potterinlukemisaikomuksieni" historia on aika monivaiheinen. Joskus silloin alussa ei oikein kiinnostanut niin paljoa että olisin edes juuri ajatellut asiaa. Sitten alkoi jo vähän kiinnostaakin mutta ärsytti kun "kaikki" lukivat Pottereita, ja aioin ihan silkkaa itsepäisyyttäni olla itse lukematta. Sitten häälyin pitkään jossain haluan lukea- ja enpäs halua -ajatusten välimaastossa (ja ehdin päättääkin asian varmaan useampaan kertaan molempiin suuntiin). En muista koska lopullisesti totesin että aion ne kyllä lukea, mutta siitäkin on jo aikaa. Lukemista vain on niin paljon ettei missään välissä ole tuntunut olevan sopiva hetki 7-osaisen sarjan aloittamiseen. Ratkaisu kuitenkin löytyi kun hurahdin syksyllä äänikirjoihin ja totesin jo ainakin viiden ensimmäisen Potterin ilmestyneen myös sellaisina. Täydellistä! Äänikirjalistalleni on nimittäin huomattavasti vähemmän tunkua kuin normaalille lukulistalleni, sinne mahtuu kyllä. Täydellisyydestä puheen ollen, Vesa Vierikko vaikutti jo etukäteen täydelliseltä lukijalta näille, ja sitä hän kyllä onkin.

Vaikken siis Potterien maailmaan ollutkaan henkilökohtaisesti tutustunut, en oikein ole voinut välttyä kuulemasta siitä vuosien mittaan paljon kaikenlaista: nimiä, paikkoja, yksityiskohtia, joitakin juonenkäänteitäkin. Tavallaan koko juttu oli jo etukäteen hyvin tuttu. Ja kun tämä tuttuus yhdistyi siihen että olin odottanut velhomaailmaan sukeltamista hyvin pitkään, lopputuloksena oli se että kuuntelun aloitettuani tunne oli pitkään aika epätodellinen. Vähän kuin olisin kuljeskellut pitkin kirjan maisemia töllistellen kaikkea pöhkön näköisenä. Uskomatonta, että olen viimeinkin täällä! Ooh, nytkö saan tietää kuinka oikein pääsee asemalaiturille 9 3/4? Ihan pian näen Tylypahkan! Wau!!! Ja sitä rataa. :)

Mutta kyllä se siitä tasoittui, onneksi, ja pääsin heittäytymään tarinan vietäväksi vähän rennommin. Ja hyvinhän se veikin! Kaiken kaikkiaan kirja oli aika tarkasti juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan. Vauhdikas, jännittävä, kiehtova, hauskakin. Tykkäsin! Ja kuten sivupalkista näkyy, kuuntelen parhaillaan kolmatta osaa putkeen - joten koukussakin ollaan, tukevasti. :)

Englanninkielinen alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone (1997)


Ulkoasu: Olen pahoillani, kuvittaja Mika Launis, mutta en voi sanoa olevani Potterien suomalaisversioiden kansikuvien fani. Kyllä tämä nyt menettelee, jos ei lasketa sitä että Harry näyttää ilkeältä ja Ron sekä Hermione vähä-älyisiltä...

Kustantaja Tammi 2003 (painettu kirja julk. suomeksi 1998), suom. Jaana Kapari, 10 h 28 min

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että on olemassa ainakin joku toinenkin, joka ei ylistä Launiksen käden jälkeä maasta taivaisiin. Tunnun olevan Potter-fanien keskuudessa harvinaisuus, sillä useampi Potter-tuttuni on juurikin rakastunut suomalaisiin kansiin. Itseeni iskee eniten Pottereiden aikuiskannet; ne eivät anna samanlaista käsitystä pelkästä lasten satukirjasta, johon Launiksen kuvat hyvin pitkälti viittaavat vielä viimeisissäkin osissa. Ja muutenkaan en pidä hänen piirrosjäljestään, hahmot ovat aivan liian teräviä.

    VastaaPoista
  2. Tosi on tuo kuvitus juttu. Itsekkään en kansista tykkää, kolme viimeistä kantta jo menettelee. (Eniten häiritsee nenät, kun ne on niin pitkät ja sitten nenä loppuu yht'äkkiä kuin veitsellä leikattuna...)
    Luin aluksi otsikkona olevan: Harry Potter ja Viisasteleva kivi. Ehkä kannattaisi vähentään Jane Austenin teoksien lukua.

    VastaaPoista
  3. Riina: Näyttää meitä olevan tässä jo kolme, ja muitakin vastaavia mielipiteitä muistan joskus bonganneeni. :) No, makuasiat ovat makuasioita...

    Haukku: Katselin vähän muiden osien kansia ja on siellä tosiaan myöhemmin ihan kohtuullisiakin joukossa... :)

    VastaaPoista
  4. Hauska kuulla, että nämä on toteutettu äänikirjoina hyvin!

    Minä olen salaa (ja nyt ilmeisesti julkisesti) vähän ylpeä siitä että luin ensimmäiset Potterini ennen kuin se oli niin iso juttu. En tosin ole viidenennen kirjan (kai) jälkeen lukenut niitä viimeisiä suomeksi ja omistankin kaikki Potterini vain englanniksi. Olen tässä pitkään miettinyt, että missäköhän vaiheessa ehtisi taas urakoida nuo kaikki läpi.

    (niin ja liityn kerhoon, en ihan allekirjoita noita Launiksen kansia minäkään.. viimeiset muistaakseni olivat ihan ok mutta muistan että kannen takia en melkein tähän aikoinani tarttunut)

    VastaaPoista
  5. Äänikirjatoteutus on kyllä erinomainen!

    Ja se on aina kivaa, jos saa löytää jotain hyvää ihan itse, ennen kuin siitä puhutaan kaikkialla. :)

    VastaaPoista
  6. Itselläni on melko samanlainen suhde Pottereihin. Aikoinaan en halunnut todellakaan lukea mitään, mitä kaikki hehkuttaa. Se ei vaan voi toimia tai olla hyvä - ei ainakaan minusta. Sitten sain eräänä jouluna lahjaksi kaksin kappalein ensimmäistä osaa Potteria. En ole koskaan yhtäkään saamaani kirjaa jättänyt lukematta, enkä nytkään. Sitten sitä huomasi lukevansa seuraavan ja seuraavan ja sitten jo odotinkin malttamattomana, että kuudes kirja julkaistaan ja lopulta se viimeinen. Ja tarinahan vain paranee edetessään!

    Itsekään en näistä kansista pidä. Minulla on viimeinen kirja myös englanninkielisenä ja eri kansilla, sekin on parempi!

    VastaaPoista
  7. Luulen että Potterien kohdalla on aika paljonkin sellaisia tapauksia, että ensin on melkeinpä vannonut olevansa lukematta mutta ihastunut sitten kuitenkin kun on syystä tai toisesta päätynyt lopulta lukemaan. Muistelen ainakin törmänneeni vastaaviin kommentteihin aiemminkin. :)

    VastaaPoista
  8. Oi, tuon Viisasten kiven kun saisikin äänikirjana jostain, pojalle ostaisin joululahjaksi... Onkohan kellään ylimääräisenä? Jos on ja olet halukas myymään niin viestitä nasu.ihaa(ät)gmail.com

    VastaaPoista