Jason Thompson: Kirjan uusi elämä

Kirjan uusi elämä tarjoaa houkuttelevan valikoiman ohjeita, joissa hyödynnetään vanhoja kirjoja kauniiden esineiden tekemisessä. Koruja, kukkasia, kynäpurkki, mobile, maljakko... Tai ehkä rohkenisin yrittää tehdä kirjan kansista sellaisen käsilaukun, joita olen moneen kertaan käynyt kuolaamassa The Literary Gift Companyn sivuilla (joita muuten kannattaa ehdottomasti kurkata)?

No, ihmisenä, jolle kirja esineenäkin on suunnilleen Pyhä, onnistun tietysti kehittämään asiasta kauhean moraalisen dilemman. Ihan ensimmäiseksi ajatus kirjan kimppuun käymisestä askarteluveitsen kanssa puistattaa. Varsinkin kun Jason Thompson on antanut kirjansa ensimmäisen osan nimeksi Näin pääset alkuun: Taittele, silvo, niittaa & kieputa. Siis silvo! Kirjaa! Saiko joku muukin kylmiä väreitä?

Mutta sitten muistan taas ne loputtomat määrät vanhoja kirjoja joiden kohtaloa olen joskus miettinyt esimerkiksi hyväntekeväisyyskirpputorien hyllyjen äärellä. Kirjoja, jotka eivät enää kiinnosta oikein ketään, joita kaikkia ei mitenkään voi loputtomiin kukaan säilyttää, joiden osoitteena on todennäköisesti lopulta paperinkeräys. Joillekin tällaisille kirjoille siis voisin antaa uuden elämän käyttö- tai koriste-esineinä. Hmm. Huomattavasti miellyttävämpi ajatus.

Tämän ylevän tehtävän johdattamana lähdin siis eilen tutkimaan kierrätyskeskuksen puoli-ilmaisia kirjarivistöjä. Ja törmäsin taas ongelmiin. Miten ihmeessä saisin päätettyä, minkä kirjan kaikista vaihtoehdoista oikein alistaisin sille silpomiselle? Alun perin parhaalta ajatukselta tuntui valita jokin tuntematon kirja jota kukaan tuskin jäisi kaipaamaan. Mutta...entä jos se olisikin oikeasti kiinnostava? Onko epäkunnioittavaa tuhota askartelua varten kirja, josta ei edes tiedä mistä se kertoo? Tuntuu että pitäisi lukea se ensin että saisi mielenrauhan. Argh. Olisiko sittenkin parempi valita vanha painos jostain tunnetusta, jopa suositusta kirjasta josta on olemassa uudempiakin? Mutta ei veitsen upottaminen klassikkoonkaan tunnu oikein mukavalta. Kirjan kuntokin aiheuttaa ristiriitoja: esimerkiksi laukkuprojektia varten tarvitaan kirja jossa on siistit kannet, mutta olisi luontevampaa pistää paloiksi kirjoja jotka jo muutenkin ovat huonossa kunnossa. Entäpä kirjan arvostus? Voisin varmaan tuhota pinon lyhenneltyjä Valittujen Palojen kirjavalioita suhteellisen hyvällä omallatunnolla, mutta toisaalta haluaisin että kotiani koristavat sivut olisivat peräisin kirjoista joita kunnioitan vähän enemmän. No, sain nyt kuitenkin jotain ostettua, aika näyttää sitten saanko oikeasti tehtyä niistä mitään... :)

Omaan käyttöön tarkoitettujen ohjeiden lisäksi Thompson esittelee myös koko joukon kirjoja materiaalina käyttävien taiteilijoiden töitä. Heistä Su Blackwellin nettisivuja olen osunut ihailemaan ennenkin ja niille on ollut tarkoituskin joskus linkittää, ja tähän yhteyteenhän se sopii täydellisesti. Käy katsomassa portfoliota!

Englanninkielinen alkuteos: Playing with books. The art of upcycling, deconstructing and reimagining the book (2010)

Ulkoasu: Runsaasti kuvitettu, kaunis ja tyylikäs. Tykkään!

Kustantaja Atena 2011, suom. Mirja Muurinen, 150 s.