Yllä olevan kaltaisia virkkeitä sisältävä kirja on todennäköisesti kohtalaisen kummallinen. Niin se onkin. Mikä ei suinkaan tarkoita että se olisi huono. Ei, vaan se on mielikuvituksellinen, vauhdikas ja mukaansatempaava.
Tarina alkaa varsin normaalisti, miehen iskiessä naista, mutta alkaa mennä kieroon melko pian. Mitä jos saisit kuulla olevasi kuollut ja palautettu elämään, etkä tietäisi minkä vuoksi etkä ylipäätään muistaisi koko jutusta yhtään mitään? Tällaiseenkin tilanteeseen voi päätyä, mikäli sattuu olemaan henkilö Jonathan Carrollin kirjassa. En pitänyt tästä ihan yhtä paljon kuin Naurujen maasta, lähinnä siksi että juoni, kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta, liikkui vähän turhan korkealentoisissa sfääreissä makuuni, ja ehkä sekavuuttakin oli ihan pikkuisen liikaa.
Siitä kuitenkin pidin että kirjat ovat keskenään mukavasti erilaisia, enkä siis yhtään osaa arvata mitä Carrollin muista (suomentamattomista) teoksista mahdankaan löytää! Henkilöistäkin pidin: Vincent Ettrich on parantumaton naistenmies mutta on sitä mukavalla tavalla, ei ollenkaan ärsyttävästi tai iljettävästi. Hänen rakastettunsa Isabelle on kiinnostava yhdistelmä eteerisyyttä, omalaatuisuutta, lujuutta ja pelkuruutta. Ja vielä siitäkin pidin, että tekstiin oli ripoteltu sellaisia ajatuksia kuin "Syksy alkaa usein yöllä ja siksi vain harvat huomaavat sen tulon." Positiivisia asioita kyllä riittää, ja vaikka tämä ei itselleni ihan napakymppi ollutkaan niin kirja kyllä vain lisäsi kiinnostusta tutustua Carrolliin enemmän!
Ensimmäinen lause: Makuuhuonetta valaisivat aina kynttilät.
Englanninkielinen alkuteos: White Apples (2002)
Ulkoasu: Pidän kannen vaaleista sävyistä, mustia kansia kyllä näkee aivan tarpeeksi. Ei hullumpi! Kansi: Jari Paananen.
Kustantaja Loki-Kirjat 2006, suom. Laura Lahdensuu, 317 s.
Oli jännä lukea tämä, koska aloitin eilen illalla lukemaan ensimmäistä Carroliani, joka on tietenkin Naurujen maa. :)
VastaaPoistaSatu, ensinnäkin lähetän sinun suuntaasi suuria ihastuksen aaltoja siksi että olet lukenut Carrollia <3
VastaaPoistaSiitä, kun luin tämän on aivan liian pitkä aika mutta muistan edelleen ihanan kamalan Vincentin.. Ja en minä nyt osaa sitä juontakaan kommentoida etten nyt spoilaisi mitään mutta mutta niin.. En minä nyt osaa sanoa kuitenkaan mitään!
Jos muute tulee Vincentiä ikävä, niin hankipa käsiisi The Glass Soup. Se on tälle itsenäinen jatko-osa ja ehkä vähän selventää noita mystisiä sfäärejä jos oikein muistan! ;)
Minä olen niin iloinen ja vähän mustasukkainen siitä, että haluat lukea herra C:tä enemmän!
Mukavaa matkaa Naurujen maahan, uskon että viihdyt! :)
VastaaPoistaLinnea ehtikin väliin: Olen jostain bongannut tuon tiedon että tälle on jatko-osa mutta olin ihan unohtanut - kiitos siis muistutuksesta! Pari englanninkielistä olenkin jo tilannut odottelemaan mutta en tuota The Glass Soupia.
VastaaPoistaHih, tuota mustasukkaisuuden sekaista iloa olen minäkin joskus tuntenut joidenkin kirjojen löytäessä lukijoita! :)
Tähän(kin) kirjailijaan tai siis hänen tuotantoonsa olen jo pidemmän tovin halunnut tutustua! Taidan etsiä tuon Naurujen maan kuitenkin ensin käsiini, kun sitä on niin kehuttu. Vaikka tämäkin vaikuttaa kiehtovalta kyllä!
VastaaPoistaNaurujen maasta on hyvä aloittaa, se on ehkä vähän helpommin lähestyttävä kuin tämä! :)
VastaaPoistaMulla on Naurujen maa lainassa ihanalta Linnealta, aloitan kans sillä kirjailijaan tutustumisen. :)
VastaaPoistaHanna, mukava huomata että Carroll tuntuu herättävän kiinnostusta! :)
VastaaPoistaCarroll on minunkin suosikkejani. Jos englanniksi lukeminen ei ole ongelma, suosittelen kokeilemaan jokunen vuosi sitten ilmestynyttä The Ghost in Love. Se on huikean erikoinen, filosofissävytteinen romaani, jossa juoni keikahtaa uuteen uskoon melkein parin sivun välein. Vaikka romaanista ei pitäisikään niin paljon kuin Naurujen maasta, on mykistävää ihmetellä Carrollin taitoa kehittää mielikuvituksellista tarinaa.
VastaaPoistaKiitos suosituksesta, tuo kuulostaa hyvältä! Toistaiseksi hyllyssä ovat odottamassa Bones of the Moon ja Sleeping in Flame, jotka varmaankin luen seuraavina, mutta enköhän halua jatkaa vielä niiden jälkeenkin!
VastaaPoista