Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas

Elinkelvottomaksi tuhoutuneessa maailmassa on yksi säilynyt metsä. Sen keskellä aukio, jolla kohoaa harmaa, ryhmyinen, vuoren kaltainen talo loputtomine huoneineen ja käytävineen. Talossa veljessarja ja kaikkien pelkäämä isä. Sinne palaa perheestään erossa kasvanut tyttö, tai nuori nainen, kun musta pilvi on peittänyt kaiken muun.

"Painajaismainen satu", sanotaan takakannessa, ja kuvaus on osuva. Kirja on samaan aikaan sekä painostava että koukuttava; oikeastaan tiiviistä tunnelmasta tekee mieli pitää taukoa ja lukea vaan ihan vähän kerrallaan, mutta silti huomaa yhä uudelleen lukevansa "vielä yhtä lukua". Kerronta on paikoitellen hieman surrealistista mutta silti selkeää, ei ollenkaan niin utuisen tajunnanvirtaista kuin etukäteen vähän epäilin. Yhteys luontoon on vahva.

Olen vaikuttunut siitä että tämä voimakas romaani on Raevaaran esikoisteos! Hienoa löytää taas uusi, erilainen, kiinnostava kotimainen kirjailija. Ja kirjalla on vielä hieno nimikin!

Ensimmäinen lause: Olen niin nälkäinen, että sormien välistä pursuava muta saa vatsani huutamaan.


Ulkoasu: Taidolla tehty niin sisältä kuin ulkoakin. Kannen maalaus sopii sävyiltään ja tunnelmaltaan kirjaan täydellisesti. Maalaus: Timo Sälekivi, graafinen suunn.: Timo Ketola.

Kustantaja Teos 2008, 247 s.