Things mean a lot -blogissa tuli vastaan Chasing Bawasta alkanut keskustelu, joka oli sen verran mielenkiintoinen että halusin tuoda aiheen tänne kotimaistenkin blogien puolelle.
Kysymys kuuluu: miten suhtaudut spoilereihin? Pyritkö ehdottomasti välttelemään juonipaljastuksia, vai onko lukunautintosi kannalta yhdentekevää vaikka tietäisitkin kirjan tapahtumat etukäteen?
Itse olen samalla kannalla kuin suurin osa linkittämiini juttuihin kommentoineista, eli en halua lukea ainakaan mitään kovin oleellisia juonipaljastuksia. Mutta muunkinlaisia mielipiteitä löytyi. Joku hehkutti rakastavansa spoilereita ja lukevansa kirjasta aina ensimmäisenä lopun, niin että voi muuten lukemisen aikana vain nauttia tekstistä ja tarkkailla sitä, miten kirjailija tarinaa sitä loppua kohti kuljettaa, tarvitsematta vaivata päätään sen miettimisellä, minne juoni mahtaa olla menossa. Ensilukemalta tämä vaikutti melko pöyristyttävältä minusta, joka en koskaan voisi tehdä noin. :) Mutta siitähän tuo vain kertoo että jokaisella on oma tapansa nauttia lukemisesta, eikä mikään tapa voi olla väärä jos se lukijasta itsestään tuntuu hyvältä.
Joukossa oli myös kommentti jossa toivottiin että kirjabloggaajat "pääsisivät yli spoilerikammostaan", koska lukunautinnon kannalta on täysin samantekevää tietääkö juonen vai ei, koska kirja koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin juonesta, ja kommentoija haluaisi päästä keskustelemaan kirjoista kunnolla, tarvitsematta varoa spoilaamista. En nyt ihan allekirjoita tuota samantekevyyttä, mutta pitää tottakai paikkansa, että kirjassa on paljon muutakin, ja että kirjasta on luonnollisesti helpompaa keskustella jos juontakin voi käsitellä vapaasti. (Ei varmaankaan olisi pahitteeksi harrastaa enemmänkin sellaisia juonikeskusteluja kuin tämä Vieras kartanossa -juttu Susan luona!)
Kirjan genrekin toki vaikuttaa asiaan suhtautumiseen. Jos kirjan kantavana ideana on selvittää, kuka on murhaaja, niin kyllähän siinä voi tunnelma vähän lässähtää jos joku sen menee möläyttämään. :) Mutta on olemassa paljon sellaisiakin kirjoja, joissa juoni ei todellakaan ole se ykkösjuttu. Silti, näissäkin tapauksissa löytäisin myös enimmät niistä vähäisistä juonenkäänteistä mieluiten ihan itse, siinä kaiken muun lomassa, vaikkei kirja erityisesti "pilalle" menisikään niistä etukäteen tietämällä. :)
Entä ovatko klassikot tässä asiassa mielestäsi samalla viivalla uudemman kirjallisuuden kanssa? Monet taitavat ajatella että klassikkojen tapahtumat ovat joka tapauksessa useimmille tuttuja, oli kyseisiä kirjoja sitten lukenut tai ei. Omalla kohdallani asia on näin joissakin tapauksissa mutta ei likimainkaan kaikissa. Ei mulla ole aavistustakaan kuinka esimerkiksi nyt kesken olevat Ruusun nimi ja Anna Karenina etenevät ja päättyvät, enkä halua sitä tietääkään ennen kuin itse luen. :)
Eräs kommentoija, joka itse haluaa tietää juonen etukäteen, mainitsi että kirja-arvioiden kirjoittaminen on hänelle hankalaa koska hänellä ei ole aavistustakaan siitä, millaiset asiat ovat muiden mielestä spoilereita. Millaiset sinun mielestäsi ovat? Osaatko määritellä jonkin sivunumeron, jonka jälkeisten asioiden kertominen on mielestäsi spoilaamista? Minä en ainakaan - kai se on aika tapauskohtaista!
Sellainenkin ajatus esitettiin, että eikö juonen kertomisen lisäksi ole yhtä lailla spoilaavaa kertoa esimerkiksi, millaiseksi kirjan tunnelma kehittyy tai miten päähenkilö kehittyy ihmisenä. Ehkä tämä jo menee vähän liian pitkälle, sillä eihän kirjoista voisi kertoa ollenkaan jos ei mitään saisi sanoa, ja tuon kommentin kirjoittajakin taisi esittää asian ainakin osittain huumorimielessä, mutta ajatus on joka tapauksessa kiinnostava!
Tarkennukseksi vielä: mitä tahansa voi tietysti spoilata jos siitä varoittaa ensin, ja tarkoitankin tässä postauksessani lähinnä varoittamatta tulevia spoilereita. Eikä mieleeni kyllä tule yhtäkään kotimaista kirjablogia jossa aina joutuisin harmittelemaan spoilatuksi joutumista. Taitavat ne kirjojen takakannet olla niitä pahimpia...
Kuten jo totesit, kirjoista on hankala kirjoittaa kertomatta juonesta mitään. Itse haluan kuitenkin tietää kirjan tapahtumista mahdollisimman vähän, sillä yksi motiivi omalle lukemiselle on juonen seuraaminen (kirjoissa on toki eroja, toisia lukee kielen takia, toisia sympaattisten henkilöhahmojen, toisia juurikin juonen takia).
VastaaPoistaToinen asia on, että sellaiset kirja-arviot, jotka ovat pääasiassa juoniselostusta, ovat minusta tylsiä. Esim. blogiarvioita lukiessani minua kiinnostaa ennen muuta kirjan aihe ja teemat, tyyli (inhorealistista vai runollista) ja se, mitä bloggaaja on kirjasta pitänyt.
Kirjallisuudenopintojen aloittaminen oli kulttuurishokki. Klassikot -kurssilla kun tyynesti luennoitsija spoilasi kaikki kirjat. Teki mieli tukkia korvat ja kirkua "ei ei ei!" kovaan ääneen :D
VastaaPoistaMutta siihen oli vain sopeuduttava.
Nyt osaan jo suhtautua siihen eikä se häiritse lukukokemustani juurikaan. Nautin kumminkin eniten siitä, etten tiedä juonen tarkkaa kulkua etukäteen. Joissakin kirjoissa se on tärkeämpää kuin toisissa.
Marian kanssa samaa mieltä siitä, että juoniselostuksissa pitäytyvät arvostelut (oli ne blogeissa tai lehdissä) ovat tylsiä.
Minua kiinnostaa enemmän juurikin teemat, miten kokonaisuus, rakenne, kieli ym. toimivat ja mitä bloggaaja piti kirjasta :)
Minä vihaan sitä, kun tulen vahingossa spoilatuksi. Näin minulla kävi Anna Kareninan kanssa (tiedän kyllä osan lopusta, mutta...) kun sen ratkaisevin käänne kerrottiin Olemisen sietämättömässä keveydessä. Nyt elättelen toiveita siitä, että ehdin unohtamaan tuon tiedon joulukuuhun mennessä.
VastaaPoistaMistä päästäänkin hyvin siihen, että se on aivan sama onko spoilattavana klassikko vai uutuus; aina kun on meitä, jotka emme ole tietoisia teoksen tapahtumista ja tahtoisimmekin itse ne selvittää.
Omassa blogissani pyrin siihen, että en paljasta liikoja. Kuitenkin muutamaan otteeseen on käynyt niin, että olen hullaantunut kirjaan aivan täysin ja tällöin selostanut siitä hyvin laajasti - joidenkin mielestä jo ehkä niin laajasti, että osa niistä laskettaisiin spoilereiksi. Tosin lopputapahtumia en ole koskaan kertonut. Ja sitten on tosiaan niitä kirjoja, kuten Ole luonani aina, josta ei juonta edes voi kertoa, koska muuten se pilaisi toisten lukuelämyksen.
Pyrin tällä hetkellä etsimään itselleni tyyliä, jolla blogiani kirjoitan. Olen itsekin alkanut keskittymään enemmän teemoihin, kokonaisuuteen ja rakenteeseen ja ennen kaikkea omiin tuntemuksiin. Niistä voi kuitenkin vapaammin kirjoitella ilman pelkoa siitä, että tulee kertoneeksi liikoja. Toisaalta taas se on jokaisen oma asia kuinka blogiaan kirjoittaa, mutta kohteliasta olisi edes varoittaa tulevista juonipaljastuksista; jota ainakin seuraamani blogaajat myös tekevät. Siitä kiitos heille.
Minä en halua tietää juonesta etukäteen oikeastaan mitään. Tietenkin nyt sen takakannen verran tai kirja-arviossa alkuasetelman kertomisen verran, mutta muuten en. Eikä väliä onko kyseessä uusi tai klassikko.
VastaaPoistaOlen lukenut paljon sellaisiakin kirjoja, joissa juoni on oleellisin. Esimerkkinä vaikka Herrasmiehiä ja huijareita. Eihän siinä ole mitään itua, jos tietää juonesta liikoja etukäteen.
Itse toivon varoituksia spoilereista, jopa niiden kirjojen kohdalla, joista "jo kaikki tietää". Kerran kun tulin spoilatuksi ja sanoin, että joku varoitus olisi ollut ihan kiva, niin joku toinen sanoi siihen, että "no sen nyt tietää jo kaikki ja siinä kirjassa on niin paljon muutakin". Mutta kun minä en tiennyt. Ja kun minä en edes halua tietää, huolimatta siitä, miten paljon muutakin siinä on.
Minusta on mukavaa saada sitä teemasuuntausta ja ehkä vähän sitäkin, että millainen fiilis siinä kirjassa on tai millaiset henkilöt. Ehkä vähän alkuasetelmaakin.
VastaaPoistaJuonipaljastuksista en tykkää minäkään. Toki ymmärrän että tähän on monia kantoja, mutta minulle se löytämisen ilo on ihanimpia asioita lukemisessa.
Mielenkiintoinen aihe, hyvä esillenosto, kiinnostavaa keskustelua jo. :)
Minäkään en halua tietää juonesta juuri mitään etukäteen. Joskus jätän jopa takakansitekstin ihan tarkoituksella lukematta, jotta se ei vaikuttaisi odotuksiini ja sitä kautta lukukokemukseeni. (Tämä toimii lähinnä ennestään tuttujen kirjailijoiden kohdalla, tai sellaisten kirjojen, joita esim. joku kaverini on suositellut.)
VastaaPoistaOlen myös Marian ja Morren kanssa samaa mieltä siitä, että juoneen keskittyvät kirja-arviot ovat tylsiä. Mieluummin luen arvioijan omia tunnelmia ja ajatuksia kirjasta kuin juonikuvausta.
Itse yritän kirjoittaa blogiini niin, että paljastan mieluummin liian vähän kuin liikaa. Olen kyllä välillä joutunut miettimään, että pitäisikö kertoa enemmän, saako lukija tästä arviosta minkäänlaista käsitystä kirjan sisällöstä. Aion silti jatkossakin pitää juonikuvaukset niukkoina ja kertoa lähinnä tarinan alkuasetelmasta, kaikki muu jää sitten kunkin lukijan itse koettavaksi.
Samaa linjaa jatkan edellisten kanssa: en halua tietää liikaa kirjasta etukäteen. Esimerkiksi vastikään lukemastani Roomista en tiennyt etukäteen kuin hyvin vähän ja luulen, että juuri sen vuoksi kirja teki niin valtavan vaikutuksen.
VastaaPoistaMonien klassikoiden juoni pääpiirteissään on toki tullut kuultua etukäteen, mutta niiden kohdalla sopeudun. Omalla kohdalla kyse on myös siitä, että tiedän lukutahtini olevan sen verran hidas etten varmasti ehdi lukemaan kaikkia niitä klassikoita, joihin haluaisin tutustua: nyt tiedän ainakin pääpiirteittäin, mistä missäkin on kyse. Vaikka kyllä tämän hetkistä Anna Kareninan lukemista vähän latistaa sen yhden oleellisen asian tietäminen.
Blogeissa olisi kieltämättä kiva käydä myös "rajatonta" keskustelua kirjoista niin, ettei tarvitsisi varoa paljastavansa liikoja. Luulenpa, että sellaisia keskusteluja varten pitäisi olla oma blogi - tai keskustelufoorumi :)
Minusta kirjojen juonta ei tarvitse kuvailla kovin tarkasti, alkuasetelma riittää. On inhottavaa lukea kirjaa, jos tietää vaikka että joku henkilö kuolee ja vielä puolivälissä se onkin vielä menossa mukana. Ikään kuin odottaa vain sitä kuolemaa, eikä välttämättä osaa keskittyä muuhun.
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe, tätä tulee usein omienkin arvostelujen kohdalla pähkäiltyä, että paljastaako liikaa vaikka ei mitään tärkeitä ja isoja käänteitä kerrokaan.
VastaaPoistaKaikista kurjinta on, jos saa tietää etukäteen juurikin jonkun merkittävän asian, esimerkiksi jonkun kuoleman tms. Toisaalta onneksi kirja on niin monisyinen kokonaisuus, että en siksi jätä hyvää kirjaa lukematta, vaikka tulisinkin spoilatuksi :)
Ja kiitos linkityksestä :)
VastaaPoistaHih, olen tämän spoilerijutun kanssa aika tavalla kamppailut. Ennen en kertonut kirjan juonesta oikeastaan mitään... mutta nykyään kyllä selostan alkuasetelmia ja takakansitason tietoja tilanteen kehittymisestä. Olen nimittäin huomannut, etten luotettavasti muista kirjojen nimiä - jos jutusta löydy mitään faktaa, toimii lukupäiväkirja huonosti :)
VastaaPoistaMutta hankala juttu - varsinkin kirjasarjojen kanssa. Sehän on jonkinasteista spoilausta sekin, että esim. jonkun henkilön tiedetään olevan yhtä elossa.
Täysin spoilerivapaa kirjapostaus on melkoista taiteilua. itse yritän varoittaa jos tulossa on selvä spoileri, mutta lukija ottaa aina pienen riskin. Olisikin hauskaa, jos bloginlukijat alkaisivat kouluttaa tässä suhteessa. Tiukka kommentti boksiin jos bloggaaja pilasi koko huvin tyhmällä spoilerillaan...
Mitä loppujen lopuksi on spoilaus? Sitäkö, että selostaa referaatinomaisesti kirjan juonen? Vai että meittii kirjan teemoja ja henkilöhahmoja syvällisemmin kuin tyyliin "päähenkilö oli kiinnostava tapaus"?
VastaaPoistaItse ajattelisin, että spoilerit vaihtelevat genreittäin, ainakin jonkin verran. On selvää, että jostakin salapoliisidekkarista ei välttämättä halua tietää juonenkäänteitä, mutta samanlaisia käänteitä ei välttämättä ole esim. realistisessa proosassa. Jos mietin vaikkana Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijää, minun on hankala edes keksiä keinoa, miten sen voisi spoilata :-D, niin monisyinen teos se on.
Mutta kysymykseesi vastaus: en halua ihan kamalasti tietää etukäteen teoksesta, jonka aion kohta lukea. Toisaalta en ole varmaan yhdestäkään blogitekstistä vielä saanut harmaita hiuksiakaan vaan päinvastoin, kirjoitukset lisäävät yleensä omaa innostustani. Usein tosin jätän lukematta niitä tekstejä, jotka koskevat kirjoja, jotka ovat minullakin käsillä.
Itse pyrin olemaan spoilaamatta, tai ainakin varoitan spoilereista selkeästi etukäteen.
Erinomainen kysymys! Niin kuin monet jo ovat kommentoineetkin, en halua tietää juonta etukäteen, jos aion kirjan vielä itse lukea. Ehkä jotain aihepiiristä ja tyylistä, mutta ei muuta. En pidä pitkistä juoniselostuksista myöskään sellaisten kirjojen kohdalla, joita en aio itse lukea, sillä miksipä sellainen juoni oikeastaan sitten kiinnostaisi?
VastaaPoistaEsitellessäni klassikkoja olen tosin kertonut juonesta enemmän, ehkä sillä oletuksella, että kaikki tietävät juonesta jotakin. Ja arvion tyylikin on klassikoissa usein vähän erilainen. Mutta suurimpia käänteitä en yleensä silloinkaan (ainakaan tarkoituksella) ole paljastanut.
Hömm, itse periaatteessa en pidä spoilereista, mutta toisaalta minusta kirjablogeissa pitää joskus pystyä myös keskustelemaan koko kirjasta eikä vain sen alusta! Eli siinä mielessä nostaisin tämän spoilerikeskustelun rinnalle myös sen, pitääkö kaikki kirjat esitellä uusina potentiaalisille lukijoille ja jos kyllä, niin miten koko kirjasta pystyy keskustelemaan...
VastaaPoistaMinusta nuo kirjan tunnelma- ja päähenkilö -asiat eivät ole samanlaista spoilaamista kuin puhdas juonen kuvailu. Ja joku "painostava tunnelma" on kuitenkin aika monitulkintainen asia, voi olla, että jonkun mielestä tunnelma on jotain ihan muuta :).
Paulan vastaus oli mielestäni todella hyvä: mikä on spoilausta? Tietenkin se, että kertoo "liikaa" juonesta on selkeä tapaus. Paljastaa vaikka kirjan keskeisimmän käänteen tms.
VastaaPoistaSen sijaan päähenkilöiden luonteenpiirteiden tai kirjan aikaansaaman tunnelman tai teoksen teemojen esiin nostaminen ei mielestäni ole spoilausta, vaan oman täysin subjektiivisen lukukokemuksensa purkamista. Jos esimerkiksi joku kirjoittaa blogiinsa, että "romaanin päähenkilö jää ohueksi, mutta kirjan itsenäistymistä käsittelevän teeman kuvauksessa kirjailija onnistuu luomaan vapauttavan tunnelman", ei kyse ole mielestäni spoilauksesta. Jotenkinhan kirjaa on pystyttävä analysoimaan!
On ihan sama, kirjoittaako joku blogiinsa pitkästi tai lyhyesti, kunhan hän kirjoittaa itselleen sopivalla tavalla eikä paljasta kirjan keskeiskäänteitä. Itse ainakin kirjoitan pitkästi, mutta keskityn enemmän kirjan tunnelman sekä kirjailijan tyylin analysointiin kuin itse juoneen. Jotkut peruspiirteet on toki kerrottava.
Monesti tosiaan kirjan takakannet spoilaavat enemmän kuin lehtikritiikit tai blogiarviot. ;)
Minusta Tessalla on tässä hyvä pointti, joskus haluaisin nostaa esille jonkin kirjaan liittyvän asian ja keskustella siitä, mutta kuinka teen sen spoilaamatta? 0lisin kuollakseni halunnut kerran keskustella eräästä lopusta joka jätettiin oikein herkullisesti pikkuisen auki, mutta en voi tehdä sitä spoilaamatta, joten keskustelu jäi. Harmillista sinänsä.
VastaaPoistaYmmärrän sen että ihmiset eivät pidä spoilaantumisesta, itse pyrin lähinnä kertomaan alkuasetelmasta tuosta syystä. Mutta olen huomannut ettei minun lukukokemustani häiritse pieni spoilaus, eri asia on tietenkin se, jos saa etukäteen tietää jonkin hyvinkin olennaisen asian. Luen usein (vahingossa) kirjasarjoja väärässä järjestyksessä, joten olen kaiketi tottunut...
Kyllä jonkunlainen selostus kirjan juonesta on kiva saada tietoon blogeissa, kirjan takakannessa tai missä vaan. Se mikä tieto sitten spoilaa, riippuu kirjasta. Useammin taitaa kumminkin se juoniselostus olla suurempi riski kuin tunnelman tms. analysointi (ärsyttävää, kun en osaa itse kunnolla analysoida mitään). Jos tuntuu siltä, että oma teksti saattaa spoilata, kannattaa pelata varman päälle ja laittaa se varoitus.
VastaaPoistaMaria: Eri kirjoja tulee tosiaan luettua eri syistä, kuten juuri Amman keskustelussakin tuli todettua. Useimmissa tapauksissa se juoni on silti olemassa, vaikkei pääosassa olisikaan, ja kyllä kai siinä yleensä tuntisi jotain menettäneensä jos tietäisi koko jutun etukäteen.
VastaaPoistaMorre: Kauhea koettelemus! :D Klassikot tuntuvat kyllä välillä olevan ihan vapaata riistaa tässä asiassa, mikä toki tuollaisen kurssin yhteydessä on ymmärrettävääkin, jopa välttämätöntä. Mutta sitä kummastelen että joissakin klassikkokirjoissa itsessään on alussa esittely/analyysi, joka spoilaa koko juonen!
Riina: Tuotapa en hoksannutkaan ajatella - spoilaus toisessa kirjassa! Harmittavaa!
Katri: Niinpä, aina löytyy joku joka EI vielä tiedä. Viimeksi mietin asiaa juuri eilen kirjoittaessani tuosta Ajvide Lindqvistin kirjasta. Tarkemmin sanoen sitä, että tietävätköhän kaikki kirjan lukemista ajattelevat jo, että siinä kuolleet heräävät henkiin. Todennäköisesti kyllä, koska asiahan kerrotaan takakannessa ja on varmaankin mainittu kaikissa blogeissa joissa kirja on ollut esillä. Mutta silti, mitä jos joku ei tiedäkään ja alkaisi lukea kirjaa takakantta vilkaisematta ja koko juttu tulisi hänelle ihan yllätyksenä? Totesin, että parempi ettei sentään ala ihan liikaa miettiä koska silloin mikä tahansa alkaa vaikuttaa spoilerilta. :)
linnea: Löytämisen ilo, oi kyllä! Sitä haluan kokea, ja säästää muillekin. :)
Jum-Jum: Olen myös pyrkinyt pitämään aika niukkaa linjaa juonikuvauksissa. Alkuaikoina taisin kertoa enemmänkin, ja varmaan joskus jotain vähän spoilaavaakin pääsee lipsahtamaan, mutta yleensä haluan vain antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkä tyyppinen tarina on kyseessä ja mistä lähdetään liikkeelle. Se, mikä kuuluu alkuasetelmaan, riippuu sitten taas kirjasta: toisinaan kolmannella sivulla saattaa tapahtua jotain niin yllättävää, että haluan jättää sen lukijoiden itsensä löydettäväksi (tosin se on luultavasi kerrottu takakannessa :), jossain hitaammin käynnistyvässä kirjassa taas alkuasetelmaan voi katsoa kuuluvaksi monta kymmentä sivua.
Maija: Spoilausblogi - ei huono idea ollenkaan! :) Kun haasteetkin on (ainakin jo enimmäkseen :) koottu samaan paikkaan, niin miksipä ei yhdestä paikasta voisi löytyä myös niitä "vapaita" keskusteluja.
Susa: Aika paha spoileri täytyisi tosiaan olla, että jättäisin minäkään sen vuoksi kirjaa lukematta. :) Maan lapset -sarjan uusin on jäänyt lukematta koska sain tietää ettei siinä tapahdukaan yhtä juttua josta olisin ollut kiinnostunut, mutta tässä tapauksessa tuo spoilaantuminen on positiivinen juttu koska muuten olisin kirjaa lukiessani vain odottanut sitä asiaa tapahtuvaksi ja pettynyt kun ei sitä olisikaan tapahtunut.
Booksy: Sarjat ovat kyllä hankalia! Tuntuu ettei jatko-osien juonista voi sanoa oikein mitään.
Paula: Spoilereiden vaihtelu genreittäin on kyllä totta, ja varmasti on tosiaan sellaisiakin tapauksia joissa niitä ei edes ole. :) Kirjoja on niin monenlaisia!
Amma: Enpä ainakaan muista spoilaantuneeni luonasi klassikoistakaan. Ai niin, paitsi Queneaun kohdalla, heh! :D
Tessa: Kyllä tuollaisille laajemmille keskusteluille olisi aina välillä tilausta. Tykkäsin tuosta linkittämästäni Susan ideasta avata kirja-arvion rinnalle erillinen juonikeskustelu.
Katja: On kyllä totta, että juonenkäänteet ovat faktoja, suuri osa muusta taas enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraista - ja on aika hankalaa mieltää mielipiteen kertomista spoilaukseksi. :)
Norkku: Tyrkytän sullekin tuota Susan ideaa. Vai pitäisikö se spoilausblogi tosiaan perustaa? :)
Velma: Analysointi ei ole oikein munkaan vahva lajini. Turhauttavaa! :)
Selkeitä spoilauksia, eli yllättävien juonenkäänteiden paljastuksia, olisi kyllä aika kurja lukea etukäteen. :) Noin muuten kaikilla bloggaajilla lienee oma tyylinsä, joka tulee blogia seuraaville selväksi. Minä en jaksa lukea juonesta etukäteen, mutta kyllä minä silti luen juonta referoivia blogeja - hyppään ne osiot vain yli. Olen päätynyt siihen, etten itsekään kirjoita yleensä juonesta oikeastaan paljon mitään. Linkitän kyllä kustantajan esittelyyn kirjasta. Varmaankaan tyylini ei ole kaikkien mieleen, mutta olen päätynyt siihen omien mieltymysteni takia, sekä siksi, että olen muutenkin niin mahdottoman jaaritteleva, että arvioille kertyy pituutta ilman juoniselostuksiakin. Ja koska - kuten usein manaillaan - pitkälti samat kirjat pyörivät blogeissa, jokainen löytää varmasti halutessaan ne enemmän juonta avaavat arviot.
VastaaPoistaMinäkään en spoilauksesta pidä, mutta myönnän joskus syyllistyneeni siihen itsekin. Luin joskus jotain blogini alkuaikoina kirjoittamiani arvioita ja jouduin jälkikäteen muokkaamaan niitä rajustikin, koska tajusin, että paljastin niissä aivan liikaa. Joskus arvioiden kirjoittaminen on vaikeaa - varsinkin jostain hyvästä kirjasta, jonka "hyvyys" perustuu pitkälti sen yllätyksellisyyteen tai lopussa olevaan käänteeseen. Jotkut saattavat laskea jo sen spoileriksi, että kerrotaan, että kirjan lopussa on yllättävä käänne. :)
VastaaPoistaJoihinkin arvioihin lisään erikseen varoituksen spoilereista, jos haluan välttämättä kommentoida jotain olennaista juonenkäännettä tai jopa loppuratkaisua. Minusta blogeissa voitaisiin ottaa tämä käytäntö laajemminkin käyttöön, koska juonikeskustelut (kuten juuri tuo Vieras kartanossa) ovat usein paljon mielenkiintoisempia, kun ei tarvitse miettiä, mitä saa paljastaa ja mistä ei saa puhua...
Monen klassikon suhteen olen joutunut kärsimään samasta kuin Morre, eli kirjallisuuskursseilla juonispoilauksilta ei voi välttyä. En tiedä, mistä Anna Kareninan loppuratkaisu on päähäni iskostunut, mutta onneksi pääset lukemaan romaanin tietämättä sitä! :)
(Tulin vielä sanomaan, että jätin sinulle pienen tunnustuksen blogiini)
VastaaPoistaKaroliina: Totta, kaikilla on tyylinsä ja niinhän sen pitää ollakin että jokainen kirjoittaa blogiaan siten kuin hyvältä ja luontevalta tuntuu!
VastaaPoistaZephyr: Uskaltaisinkohan käydä lukemassa jotain alkuaikojen juttujani... :) Enpä kai mitään juonenkäänteitä ole silloinkaan erityisesti käsitellyt, mutta olen kyllä saattanut referoida juonta vähän turhan pitkälle.
Katja, kiitos! Huomasinkin sen mutta en ole ehtinyt vastaamaan. :)
Klassikot ovat hankalia kun niihin viittaillaan monessa muussa kirjassa, niinpä tuossa Anna Kareninassakin on loppupuolella tapahtuma johon on myöhemmät kirjat, elokuvat jne. kyllä viitanneet (jos on välttynyt tältä niin hyvä).
VastaaPoistaSpoilaus on vähän hankala juttu, riippuu niin paljon kirjasta. Esimerkiksi noita Harry Pottereita luin pari osaa niin että olin aiemmin jo lukenut hyvinkin laajan pohdinnan kirjan juonenkäänteistä, eli en ole liian herkkä spoilauksille ja jos joku on niin tiukka ettei halua tietää mitään kirjasta ennen lukemista niin ei varmana kannata sitten mennä kirjablogeihin lukemaan selostuksia niistä lukemattomista kirjoista...
Mutta toisaalta tulee sitten mieleen joitain tapauksia joissa siihen kirjaan kuuluu että tietyt asiat tulevat yllätyksenä tai kaikkia ei paljasteta ihan suoraaan. Tällöin olisi ehdottomasti huono idea kertoa että kirjassa X on epäluotettava kertoja koska tuo on asia jonka pitäisi selvitä kirjaa lukiessa, ei niin että epäillään kertojaa valehtelusta ensi sivulta lähtien.
Tai esimerkiksi Kazuo Ishigurolla on ihan tyylinä paljastaa asioita pikkuhiljaa, ja esimerkiksi Ole luonani aina -kirja on sellainen josta ei pitäisi tietää etukäteen yhtään mitään siinä vaiheessa kun sitä alkaa lukea...
Toisaalta vastineeksi on sellaisia kirjoja joissa oletetaan lukijalla olevan käsitys siitä mikä tulee olemaan loppu mutta tärkeää on miten sinne päästään. Tärkeisiin tapahtumiin sijoittuvat historialliset romaanit esimerkiksi (kyllä, turkkilaiset valtaavat Konstantinopolin) tai vaikkapa Jane Austenin kirjat.
Sen takia tulee huonosti kommentoitua, koska en tosiaan halua kuulla lukemastani kirjasta etukäteen mitään. ;)
VastaaPoistahdcanis: On hyvinkin mahdollista että olen törmännyt johonkin Anna Karenina -viittaukseen, mutta en vaan ole tajunnut sitä koska tarina ei ole ollut tuttu!
VastaaPoistaKirjoja on niin monenlaisia, että tapauskohtaisiahan nämä spoilausasiat tosiaan ovat.
Marleena: Kirjablogeissa kuljeskelu on kyllä vaarallista, jos haluaa aloittaa lukemisen ihan täysin puhtaalta pöydältä! :)