Pahoittelut kolmen päivän myöhästymisestä! Suurimpana syynä siihen on se, että torstaina ja perjantaina luin viimeistä Potteria niin kiihkeästi, etten yksinkertaisesti vaan pystynyt irrottautumaan siitä tehdäkseni tai ajatellakseni mitään muuta. Perjantaina en edes koskenut tietokoneeseen koko päivänä, mitä ei ihan viime aikoina ole tapahtunut, ja kun vielä lauantaina olin koko päivän reissussa niin parin päivän blogijututkin ovat lähes järjestään lukematta ja kommentoimatta. Mutta nyt täytyy hoitaa kimppaluvun kolmas etappi pois alta! :)
Tämä teksti kommentteineen saattaa hyvinkin sisältää spoilereita!
Tämä osuus oli kyllä mulle pitkästyttävin tähänastisista! Olisiko mitenkään mahdollista antaa niiden kerettiläisten jo olla?? Tekisi mieli harppoa reilusti, mutta koska Adso (jonka nimen eri muotoja kummastelin edellisen keskustelun kommenteissa) vihjaa että kerettiläisyydellä on osansa loppuratkaisussa, niin täytyy kai yrittää pysyä kärryillä aiheesta.
Adsosta puheen ollen: ohhoh, kuinka hänelle kävikään keittiössä! :) Millaisia ajatuksia tapahtuma herätti? Jotenkin koko juttu tuli mulle niin puskista, ettei se toisaalta tuntunut sopivan kirjaan ollenkaan, mutta olen oikeastaan iloinen että kohtaus oli siinä, sillä tympäännyn ja ärsyynnyn ylenpalttisesta hurskastelusta. Ja pidän yhä enemmän Williamista, joka ei pahemmin hätkähtänyt. :)
Olen kyllä edelleen yhtä kiinnostunut kirjasta ja lähden mielelläni lukemaan eteenpäin, mutta tästä osuudesta en tunnu juuri saavan kommentoitavaa irti. Liikaa asioita joihin en jaksanut kunnolla keskittyä, liian vähän varsinaisia tapahtumia. Lopetan siis lyhyeen ja jään odottamaan, onko teillä enemmän sanottavaa. :)
Hah, ihan samoja tuntoja heräsi minussakin. Kun viimeksi tarina tuntui lähtevän vihdoinkin liikkeelle, niin nyt se tyssäsi ihan kerta kaikkiaan. Miten ihmeessä Eco oli saanutkin jopa nuoren miehen ensimmäisen seksikokemuksen niin tylsästi kuvattua! Jos en olisi kurinalaisesti määrännyt itseni lukemaan kymmenen sivua päivässä, tämä olisi kyllä jäänyt kesken. Ainoa valopilkku oli minullekin Williamin ymmärtävä suhtautuminen Adsonin rikkeeseen.
VastaaPoistaMutta nyt hyvä uutinen. Kolmas päivä päättyi ruumiin löytymiseen ja neljäs päivä alkoi suorastaan dekkarimaisen kiinnostavissa merkeissä kun kuolinsyytä pohdittiin. Piti ihan pidätellä itseään, ettei jatkunut päiväosaansa pidemmälle. Varmaankin ensimmäistä kertaa koko projektin aikana, joten ei taida kannattaa vielä heittää kirvestä kaivoon.
Kiva kuulla että tahti taas parantuu, tällä pätkällä kun niitä jarruja tosiaan painettiin aika kovaa. En tosin muista että olisin pitänyt seksikohtausta tylsänä, mutta taisin lukea sen sen verran väsyneenä etten kyllä muista siitä muutenkaan juuri mitään...!! :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNimistä, katselin että onko tuon nimen kantajia historiassa, ja löytyi Montier-en-Derin apotti Adso tai Adson.
VastaaPoistaMm. latinaksi ja englanniksi on Adso, mutta ranskaksi on Adson. Eli kun puhutaan ranskalaisesta munkista jonka käyttökieli oli latina, niin kummallakin muodolla on perusteensa...
Ei ole kirjaa nyt käsillä, oliko Ruusun nimen Adsonin kansallisuustausta mainittu missään?
En muista onko asiaa ihan suoraan todettu missään, mutta olen ainakin siinä käsityksessä että hän on saksalainen. Ja tuo keittiössä tapahtunut kohtaus tuntuisi vahvistavan asian, koska Adso alkaa "vaistomaisesti" puhua tytölle saksaa, mistä tyttö pelästyy - minkä Adso taas arvelee ehkä johtuvan siitä että tytöllä on kokemusta hänen maansa sotilaista.
VastaaPoistaKirjoitin jo, mutta teksti katosi jonnekin.
VastaaPoistaKirja etenee hyvin. Kolmannen päivän jaksossa minuakin nyppi tuo tolkuton kerettiläis-pohdinta. Ja kuten koko kirjassa tuota teologista yksinpuhelua tuntuu olevan yli omien tarpeiden.
Täytyy kyllä myöntää, että jokainen luku,joka on vain Adson on läpeensä tylsä. Tosin keittiössä hän pääsi jopa yllättämään :D