Pentti Alanko, puutarhaguruni. Olen nyökytellyt hänen teksteilleen ihastuneena jo aiemmin lehtikolumneja lukiessani, ja tämä kirjanen käsittelee pitkälle samoja asioita, mukavasti yhteen kauniiseen pakettiin koottuna. Siis sitä, miten saadaan aikaan helppohoitoinen ja monipuolinen, muun luonnon kanssa yhteensopiva puutarha. Sekä sopivaa asennetta. Ja paljon myös eri kasviryhmiä, joilla kaikilla on paikkansa puutarhassa - puita, pensaita, peittokasveja, köynnöksiä, perennoja, kesäkukkia, hyötykasveja, sipulikukkia, koristeheiniä, luonnonkasveja...
Suositeltavaa luettavaa niin aloitteleville kuin kokeneillekin puutarhureille, joko siihen samanmieliseen nyökyttelyyn tai omien tapojen ravisteluun. Alangon kirjoitustyylissä on mukana sen verran pientä kärkevyyttä, että joku ihan eri tavoin ajatteleva voi vaikka vetäistä muutaman herneen nenään. ;)
Ihan jokaista ajatusta en aio soveltaa käytäntöön, mutta oma käsitykseni ihanteellisesta puutarhasta noudattelee kyllä suurimmaksi osaksi tämän kirjan sisältöä.
Ulkoasu: No, se on pieni, kaunis ja vihreä, mikä on täydellisen sopivaa. Sisäpuoleltakin löytyy useita koko sivun puutarhakuvia. Kannen kuva: Pentti Alanko, ulkoasu: Flukso Design.
Kustantaja Tammi 2009, 176 s.
Kiitos vinkistä! Tämä voisi olla minulle hyvä johdatus jonkinlaiseen puutarhafilosofiaan:)Minä olen nimittäin vasta aloitteleva puutarhuri eikä minulla kovinkaan suurta havaintoa siitä, mitä tuolla pihalla pitäisi tehdä. Intoa kyllä olisi.
VastaaPoistaTäällä minä nyökyttelen;-) Ja tähän minä pyrin eli mahdollisimman paljon itse selviävä puutarha. Melkein 30 vuotta on kyllä opettanut, että suurin osa tuosta unelmasta on utopiaa, sillä on rikkakasveja, jotka jo siementäessään estävät muiden, istutettujen kukkien leviämisen. Naapurin, joka on puutarhuri, istuttaa kaiken niin tiheään, että rikkakasvit eivät mahdu.
VastaaPoistaSe, mikä on rikkakasvi, on taas ihan persoonakohtainen kysymys. Jotkut kukkivat rikkakasvit ovat jopa kauniita ja maahanmuuttajia oiken rakastan ja etenkin lupiinia. Kuuopuutarhani sai aloittaa valkoinen lupiini ja tokana vasta tuli valkoinen akileija.
Varmaan monelle sopiva tämä Alangon kirja.
Tintti: Aloittelija olen vasta itsekin. Aloitin "täysin tumpelo" -asteelta ja omakotitalon hankkimisen jälkeen meni useampi vuosi ennen kuin tein puutarhalle juuri mitään, koska en vaan tiennyt mitä olisin tehnyt ja mistä aloittanut. Mutta sitten sain innostuksen kipinän ja aloin lukea/selailla paljon puutarhalehtiä ja -kirjoja, ja niiden myötä mieleeni on jo hyvinkin hahmottunut se, mitä haluan ja mitä sen saavuttamiseksi täytyy tehdä. Kokemusta tietysti vielä puuttuu, mutta teoriassa olen jo kohtuullisen hyvä puutarhuri, heh! :D
VastaaPoistaLeena: Totta, varmasti aina on jotain tekemistä. Ja mullahan sitä nyt ainakin piisaa vielä pitkän aikaa koska puutarhan muokkaus halutunlaiseksi on vasta ihan alkuvaiheessa, kasvit ynnä muut kun eivät valitettavasti tunnu ilmestyvän paikoilleen itsestään. ;) Mutta Villin naisen villi puutarha taitaa kuitenkin olla reippaasti helppohoitoisempi kuin esimerkiksi ihan tiptop-sliipattu edustuspuutarha! :)