Luin tämän taannoisten kirjojen hamstrausta ynnä muuta aihetta sivuavaa koskevien keskustelujen innoittamana, ja niiden jatkoksi tämä sopikin täydellisesti. (Sallan jutusta löytyy linkkejä useampaankin keskusteluun.) Bonnet käy läpi kirjahullujen alalajit, kirjojen järjestämisen haasteet, ison kotikirjaston omistajan käytännön hankaluudet, eri tavat lukea erilaisia kirjoja, ja niin edelleen.
Lukemisesta on jo suunnilleen kuukausi eikä kirja ole enää ihan tuoreessa muistissa - minkä vuoksi tämä tekstikin jäänee tyngäksi - mutta pidin siitä kyllä, paljonkin! Bonnet on paljon lukenut ja sivistynyt, mutta tekstistä välittyy kuva aivan tavallisesta, kirjoihin intohimoisesti suhtautuvasta ihmisestä, johon voi itsekin samastua. Runsas itselleni tuntemattomien ranskalaisten kirjojen ja kirjailijoiden mainitseminen välillä vähän harmitti, mutta toisaalta: jos suomalainen kirjoittaisi vastaavan kirjan, siinä todennäköisesti vilahtelisi suomalaisia nimiä jotka eivät sanoisi ranskalaiselle mitään.
Bonnet ei osaa luopua kirjasta jonka on lukenut. Mistäs sen tietää koska sitä vielä tarvitsee? Vaikka vähän kadehdinkin sitä että hänellä on käytännössä koko elämänsä kirjat käden ulottuvilla, taidan silti itse viihtyä paremmin sopivasti karsitun kotikirjaston parissa. Jatkuvasti sekin tosin kasvaa, ja tämän kirjan jälkeen on hyvä jatkaa sen kasvattamista - hallitusti! ;)
Suosittelen kaikille jotka yhtään ovat taipuvaisia kirjojen haalimiseen, kuten myös samoissa ajatuksissa liikkuvaa Carlos María Domínguezin romaania Paperitalo, johon Kirjaston hengissäkin useampaan kertaan viitataan.
Ranskankielinen alkuteos: Des bibliothèques pleines de fantômes (2008)
Ulkoasu: Sopivan arvokas! Ja tässä on kirjanmerkkinauhakin. Täydellistä. Päällys: Markko Taina, päällyksen valokuva: iStockphoto.
Kustantaja Tammi 2011, suom. Jyrki Kiiskinen, 142 s.
Oi tämä on itsellä juuri tilauksessa! Kuulostaa näin kirjahamsterin näkökulmasta täydellisen kutkuttavalta luettavalta.
VastaaPoistaMissähän/miten kirjailija mahtaa koko viisinumeroista kokoelmaansa säilöä -kaitpa se tulee ilmi? :D
Tämä oli hauska kirja ja niin totta! Minua melkein ahdisti tuo kirjoista luopumisjuttu, sillä olin juuri lukemishetkellä luovuttanut arvontaani kaksi kirjaa, joiden poissaolo ahdisti niin, että olin pakotettu ne ostamaan saadakseni rauhan. Nytkin kyllä laitan kirjoja kiertoon, mutta en enää sielukirjoja;-)
VastaaPoistaMinä levitoin nuo runsaat ranskalaisen kirjallisuuden viitteet ylitse. Ei se minusta haitannut lukukokemusta.
Tosi hyvä kansi ja saisi olla välimerkkinauha muissakin kirjoissa.
Disa: Kotonaan. Kaikkialla siellä. ;) Kirjassa tuleekin esiin myös sopivan asunnon löytämisen hankaluus...
VastaaPoistaLeena: Ihan miten sattuu ei tosiaan sovi mennä kirjoista luopumaan! :)
Eivät nuo ranskalaisviitteet itseänikään sinänsä haitanneet, olisi vaan ollut hauskempaa jos Bonnet olisi heitellyt tuttujen kirjojen nimiä - olisinpahan pysynyt paremmin kärryillä siinä, miksi mihinkin kirjaan viitattiin. :)
Varasin oitis kirjastosta! Kiitos :)
VastaaPoistaKiva kuulla! :)
VastaaPoista