Kirjat ovat vaarallisia paitsi suurena määränä myös yksittäisinä: jos uppoutuu liikaa tuoreeseen ostokseensa, voi jäädä auton alle ja kuolla, kuten käy naiselle nimeltä Bluma Lennon heti Paperitalon alussa. Pian tämän jälkeen Blumalle saapuu postissa romaani johon on kiinnittynyt sementinmurusia. Uteliaisuutensa herättyä Bluman kollega lähtee etsimään kirjan lähettänyttä Carlos Braueria ja päätyy kuulemaan tarinan miehestä jolla todellakin oli aivan liikaa kirjoja.
Niin tunnistettavia kuin yllättäviäkin ajatuksia ja huomioita kirjoista ja lukemisesta sisältävä Paperitalo on kirjahullulle sekä herkullista että hätkähdyttävää luettavaa. Suosittelen siis! :) En tosin tiedä missä univajeisessa hämärässä oikein luin tätä koska en muistanut paljon mitään ennen kuin lueskelin joitakin osia uudelleen. Se kävi kyllä onneksi nopeasti sillä kirja sisältää vain 134 kapeaa, isohkolla fontilla ja sujuvalla tekstillä täytettyä sivua.
Kirjailija on argentiinalaissyntyinen, sittemmin Uruguayhyn muuttanut, ja luin tämän Latinalainen Amerikka -minihaastetta varten.
Ensimmäinen lause: Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.
Espanjankielinen alkuteos: La casa de papel (2002)
Kustantaja Basam Books 2006, suom. Einari Aaltonen, 134 s.
Minäkin suosittelen tätä kiinnostavana pienenä kirjana ja erikoisena kertomuksena - ja varoituksena, mihin kirjahulluus voi johtaa. :D
VastaaPoistaTätä lukiessa tuli kyllä ihan hyvä mieli siitä, että olen viime aikoina karsinut oman hyllyn sisältöä aika reippaasti! :)
VastaaPoistaMeiltä löytyy tämä kirja hyllystä, sillä ostin sen ensimmäisenä jouluna poikaystävälleni lahjaksi. Itse olen sen jälkeen vain enemmän ja enemmän hulluuntunut kirjoista. :D
VastaaPoistaTämän haluan lukea! Onneksi minulla ei vielä ole liikaa kirjoja, mutta kirjahulluudesta en ole niin varma :--D Listalle siis!
VastaaPoistaVoi kyllä, tuttua tämä! Itsekin olen melkein kävellyt auton alle nenä kiinni kirjassa. Ja kerran luin junaa odottaessani ja tulin nousseeksi Pasilasta väärään junaan. Istuin junassa lukien, kun katsahdin ulos ikkunasta ja tajusin, etten tiedä, missä olen. Hyppäsin seuraavalla pysäkillä ulos ja kävi ilmi, että pitkän matkaa Vantaan puolella.Mutta, että kirjoja voisi olla liikaa... epäilen hieman :)
VastaaPoistaHanna: Yhä suurempaa hulluuntumista on kyllä ollut havaittavissa täälläkin, ja syytän siitä blogimaailmaa! :D Vaikka olenkin opetellut paremmaksi kirjoista luopujaksi, niin vastaavasti uusien hankkiminen on lähtenyt lapasesta... :D On vaan niin paljon kiinnostavia kirjoja!
VastaaPoistaLaura: Sulla ei ehkä VIELÄ ole liikaa kirjoja, mutta niillä on taipumus lisääntyä salakavalasti! Pidä siis varasi! :D
Taava: Jos käyttäisin päivittäiseen liikkumiseeni joukkoliikennettä ja lukisin kyydissä, en ollenkaan yllättyisi jos löytäisin itseni aina välillä mistä sattuu! :) Ihan omallakin autolla ajaessa voi kyllä sattua pikku vahinkoja, ajoin esim. kerran liittymästä ohi kuunnellessani äänikirjan jännää takaa-ajokohtausta...