perjantai 6. heinäkuuta 2012

Tim Krabbé: Jäljettömiin

Hollantilaiset Rex ja Saskia ovat automatkalla Ranskassa. Moottoritien varrella he pysähtyvät huoltoasemalle, Saskia menee käymään sisällä, ja katoaa. Rex miettii vuosikaudet mitä oikein tapahtui.

Sekin kyllä lopulta selviää, karmivalla tavalla. Välillä kuljetaan sen henkilön mukana ja ajatuksissa, joka koko jutun aiheutti, ja tuon päällisin puolin hyvinkin kunnolliselta vaikuttavan miehen pahuus on jotain puistattavan tunteetonta.

Kirja on taitavasti rakennettu, ja tiivis myös, vain 125 sivua. Noihin sivuihin mahtuu pahuuden lisäksi rakkautta ja rakkaansa kadottaneen viiltävää epätietoisuutta. Sekä turvattomuuden tunnetta lukijalle. Mitä kaikkea voikaan tapahtua jos on väärässä paikassa väärään aikaan?

Olisikohan tämän aiemmasta lukemisesta aikaa joku seitsemän tai kahdeksan vuotta. Muistin tarinan joiltakin osin hyvinkin, mikä ei ole kovinkaan yllättävää koska ainakin loppua on aika hankalaa täysin unohtaa. Kirja oli edelleen hätkäyttävä. Suosittelen tutustumista - nopealukuisuutensa puolesta sopiva välipalakirja, mutta jälkivaikutus voi tuntua ainakin siinä kohtaa kun seuraavan kerran odottelet jotakuta huoltoaseman pihalla. ;)

Ensimmäinen lause: Turistien täyttämät kopperot etenivät tasaisesti kuin avaruusalukset pitkällä, leveällä etelään johtavalla tiellä.

Hollanninkielinen alkuteos: Het gouden ei (1984)


Ulkoasu: Kantta katsoessa voi helposti kuvitella Rexin seisomassa epätietoisena pimenevässä illassa, katsellen ohi kulkevia autoja ja miettien, mitä ihmettä pitäisi seuraavaksi tehdä. Varsin onnistunutta siis. Kansi: Eliza Karmasalo.


Kustantaja LIKE 2003, suom. Titia Schuurman, 125 s.

8 kommenttia:

  1. Tämä on todellakin tunnelmaltaan tiivis kirja! Lopusta tykkäsin (jos nyt niin voi sanoa :) ) ja pakotin miehenkin lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä ei taida olla ihan perinteinen dekkari? Kuulostaa kyllä jännittävältä!

    VastaaPoista
  3. Maija: Joo, "tykkäsin" myös, ja mieleen se ainakin jää. :)

    Kirjanainen: Ei ole tosiaan, oikeastaan en sanoisi dekkariksi ollenkaan. Tuo tunnisteeksi laittamani trillerikään ei kuulosta ihan oikealta. Paremminkin vain "kaunokirjallinen teos jossa tapahtuu kamala rikos". :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa jotenkin niin puistattavalta, että pakko laittaa lukulistalle :D

    VastaaPoista
  5. Minä vasta "opettelen" lukemaan. ;)

    VastaaPoista
  6. Katri: Joo, tästä saa juuri sopivan annoksen puistatusta. :D

    jantta: Sitä kannattaakin opetella! :) Hyviä hetkiä sykähdyttävien tarinoiden, mielenkiintoisten henkilöiden, avartavien ajatusten ynnä muiden lukemisen tarjoamien hyvien asioiden parissa! :)

    VastaaPoista
  7. En taida uskaltaa lukea.. En oikeastaan koskaan lue dekkareita. Toisaalta voisihan sitä joskus tehdä poikkeuksen.

    Sinua odottaa haaste blogissani.

    VastaaPoista
  8. Varsinainen dekkari tämä ei tosiaan ole, mutta jotain samantyyppistä jännitystä löytyy kuitenkin.

    Kiitos haasteesta! :)

    VastaaPoista