Lukudiplomia suorittamaan

Hdcanis pisti pystyyn koululaisten lukudiplomeita mukailevan haasteen, ja minähän lähden sitä suorittamaan! Lisätietoa haasteesta täällä, ja tarjolla olevia kirjalistoja voit kurkkia täällä. Omat luettavani valitsen yläkoululaisten Sinuhe-listalta, ja ajattelin laittaa kiinnostavia vaihtoehtoja tähän itselleni ylös. Jokaisesta kymmenestä kategoriasta siis olisi tarkoitus lukea yksi kirja siihen mennessä kun koulut keväällä loppuvat. Saapa nähdä kuinka käy! Monet näistä ovat jo omassa hyllyssä tyrkyllä tai muuten vain sellaisia jotka on jo pitkään pitänyt lukea - ehkäpä se nyt tulisi jopa tehtyä!

Jännitystä

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Mary Shelley: Frankenstein

Bram Stoker: Dracula

Menneisyyden tarinoita

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja

Leena Krohn: Kotini on Riioraa

Väinö Linna: Tuntematon sotilas / Täällä Pohjantähden alla

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Tulevaisuuden taruja

Margaret Atwood: Orjattaresi

Suzanne Collins: Nälkäpeli

George Orwell: Eläinten vallankumous / Vuonna 1984

Fantasiaa

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa

Cornelia Funke: Mustesydän

Neil Gaiman: Neverwhere / Unohdetut jumalat

Melissa Marr: Ilki ihana

Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki

J. R. R. Tolkien: Hobitti

Ihmisiä

Jane Austen: Järki ja tunteet

Alison Bechdel: Hautuukoti

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

William Golding: Kärpästen herra

Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Kiba Lumberg: Musta perhonen

Matkalla

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Khaled Hosseini: Leijapoika

Yashar Kemal: Haukkani Memed

Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

Luontotarinoita

Rudyard Kipling: Viidakkopoika

Herman Melville: Moby Dick

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa

Huumoria

Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Erlend Loe: Supernaiivi

P. G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves

Lyhytproosa

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

István Örkény: Minuuttinovelleja

Runoja ja näytelmiä

Minna Canth: Anna Liisa

Sanna Karlström: Taivaan mittakaava

Kotimaista kirjallisuutta tarjolla ihan asianmukaisena päivänä

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää! Ajattelin juhlistaa sitä laittamalla jakoon hieman sitä itseään, siis suomalaista kirjallisuutta. :)

Luin viime vuoden lopulla Marjo Niemen romaanin Juostu maa, jonka olin löytänyt alepöydältä, tuntematta kirjaa tai kirjailijaa ennalta, ja ihastuin. Voit lukea ajatuksistani täältä.

No, joka kerta kun olen tässä vuoden mittaan käynyt samaisessa tarjouskirjamyymälässä josta tuon kirjan ostin, olen todennut että siellähän kyseisiä kirjoja on edelleen samannäköinen pino tarjolla ihan minihinnalla. Kyllä minä lopulta niin mieleni pahoitin kun ei kukaan tuossa putiikissa asioiva näytä ymmärtävän hyvän päälle (myönnetään, että hieman myyvempi kansi saattaisi auttaa asiaa), että menin ja ostin ne KAIKKI! Ja nyt siis haluaisin löytää niille lukijat. :)

Tämä pieni kirja oli minulle helmi ja kirjavuoden yllättäjä. Jos haluat kokeilla voisiko se olla sitä myös sinulle, hihkaise kommenteissa ja nakkaa osoitteesi sähköpostiin. Koskee myös ulkomailla asuvia!

Kirjat ovat kovakantisia ja niitä on tarjolla kahdeksan kappaletta. EDIT: Kaikki varattu.

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Klarissa Laine muuttaa miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa vuodeksi Bostoniin. Jo lapsena Klarissa on nähnyt unia naisesta, joka etsii hädissään tytärtään. Bostonissa nuo unet juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin paenneesta Corinnesta palaavat, laajentuvat ja muuttuvat entistä todellisemmiksi.

Aika mennyt palaa on Kirjava kammari -blogin kirjoittajan Karoliina Timosen esikoisromaani. Kirjaa on käsitelty monessa blogissa ja olen näitä arvioita myös lukenut ahkerasti, joten tiesin kirjasta etukäteen melko paljon. Onneksi ei yhtään silti tuntunut että olisin tiennyt liikaa!

Pari asiaa kuitenkin vähän arvelutti etukäteen. Ensinnäkin se, etten yleensä pidä siitä että kirjassa käsitellään paljon unia, ja tässähän niitä on. Mutta onneksi kirjallinen uni-inhoni kohdistuu lähinnä sellaisiin symbolisiin uniin, joissa näkyy kaikkea kummallista jonka perusteella henkilö vaikkapa oivaltaa ratkaisun miettimäänsä ongelmaan. Klarissan unet taas ovat suoria realistisia kohtauksia Corinnen elämästä, ja luin niistä erittäin mielelläni.

Toinen epäilys kohdistui kirjan keskeiseen ideaan, jonka ajattelin ehkä olevan vähän turhan rajatieteellinen makuuni. Se kuitenkin istui kirjaan sen verran hyvin (ja oli jopa esitetty aika vakuuttavasti) että antauduin vain tarinan vietäväksi liikoja miettimättä.

Helppoa oli antautuakin, sillä tarina tempaisi mukaansa jo alussa. Pidin kirjan rakenteesta, jossa Klarissaa ja Corinnea käsittelevät lyhyet luvut vuorottelevat. Aina piti lukea vielä yksi, ja vielä... Päädyinkin ahmaisemaan kirjan parissa illassa.

Pidin molemmista naisista, ja heidän osuutensa tuntuivat tasapainottavan hyvin toisiaan. Moni tuntuu ärsyyntyneen Klarissaan joka ei saanut toteutettua haavettaan kirjoituskurssista koska hänen miehensä Mikael laittoi vastaan. Minä sen sijaan ärsyynnyin Mikaeliin. Kyllä voi olla tympäisevä ihminen! Ei minkäänlaista mielenkiintoa katsoa asioita Klarissan näkökulmasta, ja huono äiti -kommentit ovat halpamaisia iskuja vyön alle. Ajattelen kyllä, että Klarissan olisi pitänyt sanoa vastaan. Itse kun en juurikaan ole äitimyytin vallassa - tunnen olevani ihan tarpeeksi hyvä vaikka syötänkin lapselleni vähän väliä eineksiä ja puheterapeutin lähettämät ärräharjoitukset ovat maanneet koskemattomina ainakin puoli vuotta - olisin epäröimättä karjaissut mielipiteeni päin Mikaelin naamaa. :) Mutta Klarissalle aihe on herkempi, joten hänet on valitettavan helppoa hiljentää sillä. Ei hän sentään haavettaan onneksi kokonaan hylkää, siirtää vain sopivampaan ajankohtaan.

Aika mennyt palaa on sekä viihdyttävä että traaginen. Corinnelle tapahtuu kamalia asioita. Koettujen ahdistuksen ja järkytyksen hetkien ja hirvittävänkin surullisten kohtausten jälkeen kirjasta jäi kuitenkin lopulta hyvä mieli. Koin loppuratkaisun olevan Corinnenkin osalta, kaikesta huolimatta, jotenkin oikea ja sopiva.

Tämä oli virkistävä lukukokemus, koska en ole vähään aikaan lukenut mitään tämäntyylistä. Ideakin on toimiva ja persoonallinen - kerran muistan törmänneeni vastaavaan, mutta tuossakin tapauksessa kirja oli toki muuten erilainen. :) Henkilöt ja heidän ratkaisunsa tuntuvat herättävän paljon mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, joten tämä voisi olla hyvä lukupiirikirja! Toisaalta kirja on kuitenkin sillä tavalla helposti lähestyttävä, että tätä olisi mukavaa suositella myös vaikkapa sellaiselle (naispuoliselle) henkilölle, joka ei ole paljoa lukenut mutta kaipaa hyvää tarinaa.

Kiitos Karoliina, tämä koukutti, kosketti ja ajattelutti!

Ensimmäinen lause: Nainen juoksee hermostuneena huoneesta toiseen.

Ulkoasu: Pidän värityksestä ja talosta, mutta naisen ilmeettömyys vähän häiritsee. Naisen kuva: Yurok Aleksandrovich / ScanStockPhoto, päällys: Emmi Kyytsönen.

Kustantaja Tammi 2012, 279 s.

Taavi Soininvaara: Valkoinen kääpiö (äänikirja)

Leo Kara -sarjan päätösosassa selviää monta kohtaloa: Kati Soisalon ja Vilma-tyttären, Jukka Ukkolan, Betha Gilmartinin, Manasin, Andrei Rostovin, Mundus Novuksen... Lopulta Karakin saa tietää perheestään koko totuuden.

Sarjan mittakaava on kyllä niin huikea, sisältäen ties mitä henkilökohtaisista traumaattisista kokemuksista kansainväliseen politiikkaan, vakoiluun ja avaruuden valloitukseen, että on pakko ihailla Soininvaaran aikaansaannosta. Ei tällaista ihan kuka sattuu saisi kasaan.

Loppuratkaisu onnistui yllättämään useammankin henkilön osalta, ja joissakin tapauksissa sympatiani kääntyivät tahoille, joista en aiemmin olisi sitä osannut odottaa. Toisaalta ihan kaikki paha ei saa palkkaansa. Kaiken kaikkiaan sarja oli erittäin viihdyttävä ja vauhdikas kokemus, joka myös avasi silmiä useallekin asialle.

Aiemmista osista poiketen tämän lukijana toimi Kari Ketonen. Ensin Ketosen ääni, joka vaikutti tasaisuudessaan vähän turhankin apaattiselta, häiritsi jonkin aikaa, mutta totuinpa taas siihenkin.

Ulkoasu: Edellisten osien kohdalla jo jotain mutisin näistä äänikirjakansista... Eivätpä sarjan kannet muutenkaan erityisen persoonallisia ole, mikä kyllä taitaa olla genressä yleistä. Ei tietoa suunnittelijasta.

Kustantaja Otava 2012 (alkuperäisteos 2012), lukija Kari Ketonen, 13 h 1 min

Lintukokoelma ja muitakin kansiteemoja...

Kun hankin Iida Rauman Katoamisten kirjan ja se päätyi hyllyssäni melko lähelle Mervyn Peaken Titus Groania, pisti silmään että molempien selkämyksessä on lentävä musta lintu. Kun sitten annoin katseen vaeltaa muuallakin hyllyssä, huomasin että onhan niitä lintuja siellä vielä muutama muukin:

Olen joskus suunnitellut kerääväni samaan kuvaan samaa teemaa edustavia kansia, ja saatan niin vielä tehdäkin mutta tämä selkämyskatselmus oli huomattavasti näppärämpi toteuttaa. :) Idea ei ole omani, vaan peräisin The Infinite Curio -blogin Kaylta, joka on jo pitkään harrastanut teemoitettujen kansikoosteiden tekemistä. Klikkaa tunnisteista "artsy shelf"!

Haastan muutkin katsomaan kirjojaan "sillä silmällä" - mahtaako joko kansista tai selkämyksistä löytyä jotain toistuvaa teemaa?

Regina McBride: Ennen sarastusta

On nuori kiertolaistyttö, joka päätyy rikkaan miehen vaimoksi.
Kaksi tytärtä, toinen sairas, toinen tuntee jäävänsä äidin rakkautta vaille.
Meri ja Irlannin rantakalliot.
Vanha tarina hyljenaisesta, jonka mies houkuttelee rantaan, ottaa vaimokseen ja piilottaa hylkeennahan ettei nainen voi palata mereen...
Iso talo erikoisine stukkokoristeineen,
säröisiä posliiniastioita, joiden viat paljastavat esineen sielun.
On nainen, joka palaa kiertolaisten leiristä kulkumiehensä luota ennen sarastusta, tuoksuen savulta ja mereltä,
hylkeennahkainen leninki, helmassa simpukankuoria...

Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa. Hän oli kiertolainen, nuori kulkijanainen joka oli nainut rikkaan miehen. Hänen nimensä oli Agatha Sheehy. En tiedä hänen tyttönimeään. Hänen tarinansa on täynnä aukkoja.

Jäin tarinaan kiinni jo näillä ensimmäisillä riveillä, enkä ollut lukenut montakaan sivua kun mieleen tuli kuvaus "elinvoimainen". Voimaa tässä todella on. Alkuvoimaa, joka kumpuaa jostain Irlannin myyteistä, sateesta ja surumielisyydestä. Tapahtumat ulottuvat 1960-luvulta -80-luvun alkuun, mutta olin niin meren, hyljenaisten ja kiertolaisten vankkureiden lumoissa että sijoitin tarinan mielessäni jatkuvasti jonnekin paljon kauemmas, ja hätkähdin aina jonkun matkustaessa bussilla tai puhuessa puhelimeen.

En taitaisi tietää koko kirjasta mitään, ellei Leena Lumi olisi tästä kertonut, ja monessa yhteydessä muutenkin suositellut. Toivon, että kirjaan tarttuu vielä moni muukin. Lähde siis Clodaghin matkaan, nuotion savuun ja vankkureiden keinuntaan, kuulemaan tarinaa levottomuudesta joka periytyi äidiltä tyttärelle...

Ensimmäinen lause: Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa.

Englanninkielinen alkuteos: The Nature of Water and Air (2001)

Ulkoasu: Meren ja ylvään rannan kohtaaminen jatkuu selkämykseen ja takakanteenkin - voisiko parempaa tälle kirjalle olla! Kansi: Ville Laihonen, taitto: DTP Sisko Honkala.

Kustantaja Avain 2004, suom. Sari Karhulahti, 351 s.

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Lukiessani ensimmäisen Murakamini, Suuren lammasseikkailun, totesin että pidin paljon mutta en hurmioitunut samalla tavoin kuin moni muu Murakamia lukenut. Sama meno jatkui osittain edelleen: pidin Kafkasta rannalla vielä enemmän, mutta se kunnollinen lumoutuminen jäi vieläkin saavuttamatta. Osittain olen sen löytänyt jälkeenpäin kun kirja on saanut hautua mielessä. Heti kirjan päätyttyä päällimmäinen ajatus oli kuitenkin enemmän luokkaa "Anteeksi, mutta nyt en ihan ymmärtänyt".

Nautin kyllä kovasti siitä, että Murakamin kirjoissa voi tapahtua mitä tahansa ilman että kirjan henkilötkään tekevät siitä mitään erityistä numeroa. Ihanaa, että on mies joka osaa puhua kissojen kanssa ja että taivaalta voi ryöpsähtää sadekuurollisen verran sardiineja ja makrilleja. Ei kai kukaan Murakamia täysin ymmärrä, enkä toki pidä sitä kirjasta nauttimisen kannalta tarpeellisenakaan, mutta vähän enemmän olisin halunnut saada asioista kiinni.

Poika, joka on valinnut nimekseen Kafka, karkaa siis kotoaan viidentenätoista syntymäpäivänään, päästäkseen kauaksi isästään ja tämän ennustuksesta, jonka mukaan Kafka tappaisi isänsä ja makaisi sekä äitinsä että siskonsa kanssa. Äiti ja sisko ovat lähteneet Kafkan ollessa nelivuotias. Nakata on vanha mies joka lapsena kokemansa oudon onnettomuden seurauksena ei osaa lukea eikä kirjoittaa eikä ajatellakaan kovin monimutkaisesti, mutta on erikoiskykynsä vuoksi hyvä etsimään kadonneita kotikissoja. Hän päätyy Kafkan isän taloon ja lähtee siellä tapahtuvien asioiden takia pois kaupungista, seuraten samaa reittiä kuin Kafka. Kafka ajautuu komeaan kirjastoon ja tapaa nuorena menettämäänsä rakastettua kaipaavan naisen, Nakata taas etsii erikoisilla ominaisuuksilla varustettua kiveä vaikka ei tiedä mitä sillä oikeastaan pitäisi tehdä...

Ehkä tätä kaikkea ja erinäisiä muita seikkoja sitoo yhteen jokin jota en vain tajunnut. Tai sitten ei. Murakami ei ainakaan aliarvioi lukijoitaan. :) Helppolukuinenhan kirja kuitenkin on tekstin tyylin puolesta, ja henkilöiden seurassa kyllä viihdyin. Varsinkin Nakata on hahmo joka varmasti jää mieleen asumaan. Onnistuneita ovat myös Kafkan ja Nakatan seurakseen löytämät henkilöt, kirjastonhoitaja Oshima joka ei ole sitä miltä ensin näyttää ja rekkakuski Hoshino joka tuskin jatkaa loppuelämäänsä ihan samanlaisena Nakatan kanssa viettämiensä päivien jälkeen.

Ymmärryksen puutteesta huolimatta Murakamin luomassa maailmassa on jotain niin vastustamattoman maagista, ettei tarvitse edes miettiä jaksanko jatkaa sen lumouksen tavoittelua vielä hänen muiden kirjojensa parissa. Totta kai! Täytynee kokeilla vähemmän kummallista Norwegian Woodia. Tämäkin jää hyllyyn odottamaan että yritän uudelleen, vielä joskus.

Ensimmäinen lause:"Rahaako sinulla siis on riittävästi?" poika nimeltä Varis kysyy raukealla äänellään.

Japaninkielinen alkuteos: Umibe no Kafuka (2002)

Ulkoasu: Täydellinen! Utuinen mutta heleän värinen, ja taivaalta sataa kaloja... Päällys: Kazuko Otsuka.

Kustantaja Tammi 2009, englanninnoksesta Kafka on the Shore suom. Juhani Lindholm, 639 s.