Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Klarissa Laine muuttaa miehensä ja kahden pienen lapsensa kanssa vuodeksi Bostoniin. Jo lapsena Klarissa on nähnyt unia naisesta, joka etsii hädissään tytärtään. Bostonissa nuo unet juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin paenneesta Corinnesta palaavat, laajentuvat ja muuttuvat entistä todellisemmiksi.

Aika mennyt palaa on Kirjava kammari -blogin kirjoittajan Karoliina Timosen esikoisromaani. Kirjaa on käsitelty monessa blogissa ja olen näitä arvioita myös lukenut ahkerasti, joten tiesin kirjasta etukäteen melko paljon. Onneksi ei yhtään silti tuntunut että olisin tiennyt liikaa!

Pari asiaa kuitenkin vähän arvelutti etukäteen. Ensinnäkin se, etten yleensä pidä siitä että kirjassa käsitellään paljon unia, ja tässähän niitä on. Mutta onneksi kirjallinen uni-inhoni kohdistuu lähinnä sellaisiin symbolisiin uniin, joissa näkyy kaikkea kummallista jonka perusteella henkilö vaikkapa oivaltaa ratkaisun miettimäänsä ongelmaan. Klarissan unet taas ovat suoria realistisia kohtauksia Corinnen elämästä, ja luin niistä erittäin mielelläni.

Toinen epäilys kohdistui kirjan keskeiseen ideaan, jonka ajattelin ehkä olevan vähän turhan rajatieteellinen makuuni. Se kuitenkin istui kirjaan sen verran hyvin (ja oli jopa esitetty aika vakuuttavasti) että antauduin vain tarinan vietäväksi liikoja miettimättä.

Helppoa oli antautuakin, sillä tarina tempaisi mukaansa jo alussa. Pidin kirjan rakenteesta, jossa Klarissaa ja Corinnea käsittelevät lyhyet luvut vuorottelevat. Aina piti lukea vielä yksi, ja vielä... Päädyinkin ahmaisemaan kirjan parissa illassa.

Pidin molemmista naisista, ja heidän osuutensa tuntuivat tasapainottavan hyvin toisiaan. Moni tuntuu ärsyyntyneen Klarissaan joka ei saanut toteutettua haavettaan kirjoituskurssista koska hänen miehensä Mikael laittoi vastaan. Minä sen sijaan ärsyynnyin Mikaeliin. Kyllä voi olla tympäisevä ihminen! Ei minkäänlaista mielenkiintoa katsoa asioita Klarissan näkökulmasta, ja huono äiti -kommentit ovat halpamaisia iskuja vyön alle. Ajattelen kyllä, että Klarissan olisi pitänyt sanoa vastaan. Itse kun en juurikaan ole äitimyytin vallassa - tunnen olevani ihan tarpeeksi hyvä vaikka syötänkin lapselleni vähän väliä eineksiä ja puheterapeutin lähettämät ärräharjoitukset ovat maanneet koskemattomina ainakin puoli vuotta - olisin epäröimättä karjaissut mielipiteeni päin Mikaelin naamaa. :) Mutta Klarissalle aihe on herkempi, joten hänet on valitettavan helppoa hiljentää sillä. Ei hän sentään haavettaan onneksi kokonaan hylkää, siirtää vain sopivampaan ajankohtaan.

Aika mennyt palaa on sekä viihdyttävä että traaginen. Corinnelle tapahtuu kamalia asioita. Koettujen ahdistuksen ja järkytyksen hetkien ja hirvittävänkin surullisten kohtausten jälkeen kirjasta jäi kuitenkin lopulta hyvä mieli. Koin loppuratkaisun olevan Corinnenkin osalta, kaikesta huolimatta, jotenkin oikea ja sopiva.

Tämä oli virkistävä lukukokemus, koska en ole vähään aikaan lukenut mitään tämäntyylistä. Ideakin on toimiva ja persoonallinen - kerran muistan törmänneeni vastaavaan, mutta tuossakin tapauksessa kirja oli toki muuten erilainen. :) Henkilöt ja heidän ratkaisunsa tuntuvat herättävän paljon mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, joten tämä voisi olla hyvä lukupiirikirja! Toisaalta kirja on kuitenkin sillä tavalla helposti lähestyttävä, että tätä olisi mukavaa suositella myös vaikkapa sellaiselle (naispuoliselle) henkilölle, joka ei ole paljoa lukenut mutta kaipaa hyvää tarinaa.

Kiitos Karoliina, tämä koukutti, kosketti ja ajattelutti!

Ensimmäinen lause: Nainen juoksee hermostuneena huoneesta toiseen.

Ulkoasu: Pidän värityksestä ja talosta, mutta naisen ilmeettömyys vähän häiritsee. Naisen kuva: Yurok Aleksandrovich / ScanStockPhoto, päällys: Emmi Kyytsönen.

Kustantaja Tammi 2012, 279 s.