lauantai 13. lokakuuta 2012

Vähän kesken jätettyjä

Olin suunnitellutkin mainitsevani muutaman kesken jättämäni kirjan, ja sitten Jenni sattui niitä juuri sopivasti kyselemään. Joten:


Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä
Kirjoitustyyli vähän tökki, minkä vuoksi lukeminen oli pikkuisen nihkeää alusta lähtien. Jossain sivun 110 paikkeilla totesin etten oikeastaan ole kiinnostunut yhdestäkään henkilöstä, enkä talostakaan joka ehkä on se varsinainen "päähenkilö", ja päätin lopettaa siihen. Mari A. sen sijaan ihastui tai jopa rakastui, ja Zephyr sekä Norkku pitivät myös.


Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä
Tätä lyhytproosakokoelmaa en varsinaisesti jättänyt kesken, mutta luin niin harppoen ettei sitä kunnolliseksi lukemiseksi voi sanoa. Luin ehkä kolmanneksen, minkä jälkeen huomasin että vaikka olinkin ihastunut tekstien ideoihin, en oikeastaan ollut kiinnostunut niiden käsittelystä enää sen jälkeen kun olin saanut ne selville. Joten totesin saavani useimmista lopuista teksteistä irti sen minkä halusinkin, jos vain vilkaisin niiden alusta lähtökohtana olevan ajatuksen ja silmäilin pikaisesti loppua. Korostan kuitenkin, että ne ideat tosiaan olivat ihania, raikkaita, sopivasti kieroja: ergonomiaohjeita henkisen taakan kantajille, neuvoja oikeaoppiseen eksymiseen, erilaisten tervehtimistilanteiden hankaluutta (tervehdysjuttu oli hieno, sen kyllä luin ihan kokonaan), ja paljon muuta mitä en muista koska kirja on jo kirjastossa. Suosittelen tutustumaan! Rakastujana tällä kertaa nimimerkki Leijailen! Noora Valkonen sanoo osuvasti: "Tekstit ovat kuin joukko omaperäisiä maagis-realistisia esseitä! Hietala löytää arkielämän asioihin uusia kulmia." Nyt melkein alkaa jo kaduttaa etten lukenut kunnolla. :D

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Tätä kuuntelin äänikirjana jo joskus alkukesästä. Formaatilla oli varmasti osasyynsä keskeyttämisessä sillä tämä oli äänikirjamakuuni vähän turhan hidastempoinen, mitä aavistelin jo etukäteen. Paperilla olisin saattanut päästä loppuun asti mutta ei tämä silti olisi mikään suuri elämys ollut - vähän turhankin lempeä makuuni. :) Tähän on ihastunut monikin, esimerkiksi Leena Lumi, Katja ja Jonna.

6 kommenttia:

  1. Lempeissä lauluissa on kyllä vähemmän lempeä juonenkäänteensä, mutta hidas se toki on. Tosin lukijana Seela Sella...eikö?

    VastaaPoista
  2. Just piti tulla kehumaan, että musta tuo Talo moskeijan vieressä oli niin hieno, että piti hankkia se omakseni. Heh, todellakin maku ei käy aina yksiin ja hyvä niin.

    Olssonit ovat mullakin jääneet kesken, siis se viimeisin oli kyllä aivan järkyttävän huono.

    VastaaPoista
  3. Hassua, minäkin jätin nuo kaksi ekaa kesken! Lempeät laulut sain loppuun ja tykkäsinkin. Moskeijan viereiseen taloon vielä joskus ehkä palaan, tai sitten en... aika näyttäköön senkin.

    VastaaPoista
  4. Kirsi: Taisinkin ehtiä saada vihiä tuosta mainitsemastasi käänteestä (no saattoi tietysti tulla muuta vielä myohemmin), mutta ainakin tässä vaiheessa kun kuunteluyrityksestä on jo aikaa, se lempeys on päällimmäinen muistikuva. Seela Sella on tosiaan lukijana ja hän on tietysti upea. Huomasin kuitenkin suhtautuvani luentaan vähän ristiriitaisesti; ainakin alussa jopa häiriinnyin Sellan liialliselta tuntuvasta tulkinnasta. Taidan kaivata äänikirjan lukijalta vähän neutraalimpaa ja huomaamattomampaa otetta.

    Mari A.: Niin juuri, makuja on monenlaisia, ja ihanaa että näillekin kirjoille löytyy ystävänsä! :)

    Elma Ilona: Sepäs sattui! :)

    VastaaPoista
  5. Hassu juttu, mutta minultakin on jäänyt tuo talo moskeijan vieressä kesken (ennen kuin aloin tunnustaa kesken jääneet julkisesti). Eikä Olssonkaan olisi välttämättä tullut luettua loppuu ilman lukupiiriä. :-)

    VastaaPoista
  6. No nuo näyttävät kyllä olevan mielipiteitä jakavia kirjoja! :)

    VastaaPoista