Nämä kaksi kokoelmaa sisältävät samanlaisia tuttavallisen hymyilyttäviä, hiljaisen viisaita, keskenään tarinoita muodostavia runoja kuin
Pertti Niemiseltä aiemmin lukemani
Maailma pitäisi aloittaa alusta. Runoissa jutellaan lapsenlapsille, matkustetaan, juodaan olutta ja viiniä, ihmetellään pihamaan eläimiä ja välillä moititaankin maailman nykytilaa. Yritetään lennättää leijaa, mutta joudutaan huomaamaan että tuulella on oma elämänsä. Olen taas ihan yhtä ihastunut.
Illalla siili puolen aarin pihalla
omenapuun alla.
"Hei" huudahti vaimoni.
"Sanoitko jotain?" kysyin
ja menin katsomaan.
"Sanoin", vastasi hän,
"mutta en sinulle."
(Vyötettiin ja vietiin)
Ulkoasu: Vaikka
Päivä näin sininen ja tyyni ei väritykseltään niin miellytäkään, ihailen silti taas tätä Runoja tunteville -sarjaa. Harmi ettei näissä päällystetyissä kirjaston kappaleissa pääse hipelöimään kannen kangasmaista pintaa. Graafinen suunn.: Päivi Puustinen.
Kustantaja Otava 2000/2003, 78/54 s.
Oi että, Pertti Nieminen on yksi ikisuosikeistani! Ihanaa kun postasit tästä.
VastaaPoistaNiemisestä tuli heti ensitutustumisella yksi omistakin suosikeistani! :)
VastaaPoistaTuo isoisänäkökulma on kiinnostava ja muutenkin jotenkin aina ilahdun kun runokirjoja otetaan esille, vaikka itse nykyisin luen niitä hävettävän vähän.
VastaaPoistaNäkökulma on tosiaan kiinnostava ja kolmen kokoelman jälkeen tuntuu vähän siltä kuin tuntisin jo eräänkin lapsenlapsen. :)
VastaaPoistaMuistelin elämäni aikana lukemiani runokokoelmia ja pääsin kymmeneen, enkä usko ainakaan kovin monta unohtaneeni. Keskimäärin olen kuitenkin pitänyt lukemastani paljon, joten olisi varmaan syytä lukea enemmänkin!
Pertti Niemisestä minulle tulevat jotenkin mieleen teinivuodet...Ehkä hän on runoillut muutakin kuin vaimosta ja lapsista. Olen ollut aikeissa hänen teoksiaan hakea kirjastosta, mutta en ole vielä ehtinyt.
VastaaPoistaOlisiko Kai Niemiselle sukua?
Joo, on runoja muistakin aiheista. :)
VastaaPoistaPertti Nieminen on Kai Niemisen isä. Nuoremmankin Niemisen tuotantoon olisi tarkoitus tutustua.