perjantai 5. lokakuuta 2012

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Lukiessani ensimmäisen Murakamini, Suuren lammasseikkailun, totesin että pidin paljon mutta en hurmioitunut samalla tavoin kuin moni muu Murakamia lukenut. Sama meno jatkui osittain edelleen: pidin Kafkasta rannalla vielä enemmän, mutta se kunnollinen lumoutuminen jäi vieläkin saavuttamatta. Osittain olen sen löytänyt jälkeenpäin kun kirja on saanut hautua mielessä. Heti kirjan päätyttyä päällimmäinen ajatus oli kuitenkin enemmän luokkaa "Anteeksi, mutta nyt en ihan ymmärtänyt".

Nautin kyllä kovasti siitä, että Murakamin kirjoissa voi tapahtua mitä tahansa ilman että kirjan henkilötkään tekevät siitä mitään erityistä numeroa. Ihanaa, että on mies joka osaa puhua kissojen kanssa ja että taivaalta voi ryöpsähtää sadekuurollisen verran sardiineja ja makrilleja. Ei kai kukaan Murakamia täysin ymmärrä, enkä toki pidä sitä kirjasta nauttimisen kannalta tarpeellisenakaan, mutta vähän enemmän olisin halunnut saada asioista kiinni.

Poika, joka on valinnut nimekseen Kafka, karkaa siis kotoaan viidentenätoista syntymäpäivänään, päästäkseen kauaksi isästään ja tämän ennustuksesta, jonka mukaan Kafka tappaisi isänsä ja makaisi sekä äitinsä että siskonsa kanssa. Äiti ja sisko ovat lähteneet Kafkan ollessa nelivuotias. Nakata on vanha mies joka lapsena kokemansa oudon onnettomuden seurauksena ei osaa lukea eikä kirjoittaa eikä ajatellakaan kovin monimutkaisesti, mutta on erikoiskykynsä vuoksi hyvä etsimään kadonneita kotikissoja. Hän päätyy Kafkan isän taloon ja lähtee siellä tapahtuvien asioiden takia pois kaupungista, seuraten samaa reittiä kuin Kafka. Kafka ajautuu komeaan kirjastoon ja tapaa nuorena menettämäänsä rakastettua kaipaavan naisen, Nakata taas etsii erikoisilla ominaisuuksilla varustettua kiveä vaikka ei tiedä mitä sillä oikeastaan pitäisi tehdä...

Ehkä tätä kaikkea ja erinäisiä muita seikkoja sitoo yhteen jokin jota en vain tajunnut. Tai sitten ei. Murakami ei ainakaan aliarvioi lukijoitaan. :) Helppolukuinenhan kirja kuitenkin on tekstin tyylin puolesta, ja henkilöiden seurassa kyllä viihdyin. Varsinkin Nakata on hahmo joka varmasti jää mieleen asumaan. Onnistuneita ovat myös Kafkan ja Nakatan seurakseen löytämät henkilöt, kirjastonhoitaja Oshima joka ei ole sitä miltä ensin näyttää ja rekkakuski Hoshino joka tuskin jatkaa loppuelämäänsä ihan samanlaisena Nakatan kanssa viettämiensä päivien jälkeen.

Ymmärryksen puutteesta huolimatta Murakamin luomassa maailmassa on jotain niin vastustamattoman maagista, ettei tarvitse edes miettiä jaksanko jatkaa sen lumouksen tavoittelua vielä hänen muiden kirjojensa parissa. Totta kai! Täytynee kokeilla vähemmän kummallista Norwegian Woodia. Tämäkin jää hyllyyn odottamaan että yritän uudelleen, vielä joskus.

Ensimmäinen lause:"Rahaako sinulla siis on riittävästi?" poika nimeltä Varis kysyy raukealla äänellään.

Japaninkielinen alkuteos: Umibe no Kafuka (2002)

Ulkoasu: Täydellinen! Utuinen mutta heleän värinen, ja taivaalta sataa kaloja... Päällys: Kazuko Otsuka.

Kustantaja Tammi 2009, englanninnoksesta Kafka on the Shore suom. Juhani Lindholm, 639 s.

14 kommenttia:

  1. Ihanaa että pidit vaikket täysin rakastunutkaan. Minäkin olin todella pöllämystynyt tämän luettuani, enkä vieläkään ole kartalla mutta pidin Oshimasta ja Nakatasta paljon, 1Q84 oli minulle tavallaan kovempi juttu, vaikka se oli kyllä mielestäni myös tosi pelottava. Kivan jutun olit kirjoittanut, kiitos mieleenpalautuksesta!

    VastaaPoista
  2. Minä rakastuin lammasseikkailuun vaikken siitä tainnut paljon ymmärtääkään... 1Q84 odottaa parhaillaan Kobossa,että ehtisin edes aloittamaan. Vähän kyllä hirvittää. Ehkä olisi tähän väliin pitänyt lukea joku lyhyempi Murakami ensin.

    VastaaPoista
  3. Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami ja vaikka kirja hämmensi, se vei minulta miltei jalat alta. Ihastuin - täysin. Suuri lammasseikkailu ehkä enemmän hämmensi.

    Lue joskus Norwegian Wood. :)

    VastaaPoista
  4. Suuri lammasseikkailu on ainut minkä olen toistaiseksi lukenut, mutta Kafka rannalla kiinnostaa Murakamin muusta tuotannosta eniten.

    Itse pidin Suuressa lammasseikkailussa juuri kummallisuudesta, joten Kafka rannalla on luultavasti mielestäni vähintään yhtä hyvä.

    VastaaPoista
  5. "Anteeksi, nyt en ihan ymmärtänyt" osui ja upposi!... mutta minä tykkäsin hämmennyksestäni kovastikin. Hyvin kuvaat kirjan aiheuttamia tunnelmia! :-)

    VastaaPoista
  6. Linnea: Eipä tästä voinut olla pitämättäkään! :) Joskus vielä luen tuon 1Q84:kin.

    Minna: Taitaapa siinä hetkeksi aikaa lukemista riittää! :)

    Katja: Norwegian Woodin luen ihan varmasti!

    π: Uskon että tykkäät!

    Booksy: Blondi ei vaan aina tajua! :D

    VastaaPoista
  7. Ensimmäinen kommenttini blogiisi, pakko nyt jotakin sanoa kun kerran kyse on Murakamista :)

    Itse tunnen oloni vähän kummalliseksi, kun Kafka rannalla on yleensä se Murakamin kirja, jota kaikki hehkuttavat, ja minä en pitänyt siitä ollenkaan - vaikka olenkin muuten rakastanut Murakamin tuotantoa jo pitkään. Olen lukenut kaikki Murakamin romaanit ja yhden novellikokoelman, ja Kafkasta rannalla sain itse ehdottomasti vähiten irti.

    VastaaPoista
  8. Näin se vaan välillä menee - joku paljon kehuttu kirja ei puhuttelekaan, eikä aina osaa edes sanoa syytä. Mutta mitäpä siitä, jokainen löytää omat suosikkinsa! :)

    VastaaPoista
  9. En mäkään tätä muistaakseni täysin tajunnut. Seuraavan Murakamini kuuntelin äänikirjana, ja se oli hyvä ratkaisu - tunnelma imaisi mukanaan. Niin ettei haitannut niin kovasti, vaikkei tajunnutkaan :D

    VastaaPoista
  10. Äänikirja-Murakami kuulostaa mielenkiintoiselta ratkaisulta! Vähän kyllä luulen ettei sopisi mulle, mutta ainahan voi kokeilla... :)

    VastaaPoista
  11. Oho! Mulla on kesken Norwegian wood. Nyt jotenkin yllätti, että Murakami on kirjoittanut jotain näin erilaisen kuuloista. NW liikkuu (tai on ainakin tähän asti liikkunut) melko realistisissa maisemissa.

    VastaaPoista
  12. Joo, käsittääkseni Norwegian Wood ei sisälläkään mitään "kummallisuuksia", mutta muu tuotanto suurimmaksi osaksi kyllä. (Joku korjatkoon jos olen väärässä.)

    VastaaPoista
  13. Juu, NW on Murakamin kirjoista realistisin. Omia henkilökohtaisia suosikkejani ovat Hard-Boiled Wonderland and the End of the World, Wind-Up Bird Chronicles sekä Lammasseikkalun itsenäinen mutta jostain syystä vähemmäntunnettu jatko-osa Dance, Dance, Dance. Olen näiden kääntämistä kinunnut suomentajaltakin, mutta ainakin toistaiseksi ovat näyttäneet tarttuvan Murakamin tuotantoon juuri siitä päästä, josta itse välitän vähiten :) Tietysti Kafkan ja Norwegian Woodin tunnettuvuus länsimaissa varmasti ratkaisee aika paljon, kun mietitään, mitä kirjoja otetaan käännettäväksi...

    VastaaPoista
  14. Onneksi ovat sentään tarttuneet jostain päästä! :) Toivottavasti saadaan vielä monta suomennosta lisää.

    VastaaPoista