Brittiläistä nykykirjallisuutta käsitellään mm. monikulttuurisuuden ja populaarikulttuurin näkökulmista, ja erityisen iso osa on Britannian suurvaltamenneisyydellä. Koska kirjallisuus ei tietenkään synny tyhjiössä, siihen tutustumisen ohessa oppii monenlaista myös brittiläisestä lähihistoriasta.
Käsittelyssä on mukavan monipuolinen valikoima kirjailijoita ja kaunokirjallisuuden lajeja: Doris Lessing, Ian McEwan, Alexander McCall Smith, J. K. Rowling, Sarah Waters, Patrick O´Brian merenkulkuromaaneineen ja Colin Dexter dekkareineen... Ovatpa Alan Mooren kautta mukana sarjakuvatkin. Tuttujen kirjailijoiden tuotannosta saa uusia ajatuksia ja lukulistalle saa tietenkin lisätä nimiä. Kuten Monica Alin, jonka teos Brick Lane "haastaa - - ahtaasti ymmärretyn englantilaisen identiteetin kyseenalaistamalla sukupuolta, luokkaa, rotua ja etnistä taustaa koskevia oletuksia" ja Alan Hollinghurstin, joka "yhdistää sujuvasti esteettiset pohdinnat ja suorasukaisen nykykieliset kuvaukset miehistä panemassa toisiaan". Ja pitäisiköhän sittenkin kokeilla Irvine Welshiä, Salman Rushdieta, Helen Fieldingiä ja Hanif Kureishia joiden olen ajatellut olevan kirjallisen mukavuusalueeni tai muuten vain kiinnostukseni ulkopuolella, tai antaa toinen tilaisuus Zadie Smithille, jonka teoksen Valkoiset hampaat joskus vuosia sitten jätin tympääntyneenä kesken?
Imperiumin perilliset oli kiinnostava, tyylikäs ja jopa yllättävän koukuttava kokonaisuus, jonka perusteella Café Voltairesta taitaa tulla sellainen sarja jonka kaikki osat on pakko hankkia omaan hyllyyn...
Ulkoasu: Väritys on raikas, neliön muoto mukava ja kaksipalstaisia sivuja helppo lukea. Hyvä! Taitto & sarjan graafinen ilme: Mona-Lisa Kulmala, kannen toteutus: Satu Kontinen.
Kustantaja Avain 2009, 339 s.
Tämä Englanti-kirja on minunkin suosikkini sarjasta. Olen tosin lukenut kirjaa sieltä täältä keskittyen itseäni eniten kiinnostaviin aihepiireihin.
VastaaPoistaJa tosi ihanaa, että arvioit hieman kirjan ulkoasuakin. Se on aina tärkeä, mutta jää monesti vähälle huomiolle.
Mainostan sen verran, että tänä syksynä ilmestyy kaksi uutta Café Voltaire -kirjaa. :)
Olen itsekin pähkäillyt tämän lukemista! Brick Lanen luin vajaa vuosi sitten ja pidin siitä paljon, mutta samalla jotenkin tuntui että se olisi voinut olla hitusen tiiviimpi... No jaa, tykkäsin siis kuitenkin, siitä on aika paljon "muistijälkiä" vielä olemassa, vaikka monista kirjoista tunnelmat, näkymät ja ihmiset katoavat nopeasti sen jälkeen, kun viimeisen sivun kääntää. Zadie Smith on myös yksi suosikkejani, toivottavasti annat hänelle vielä tilaisuuden!
VastaaPoistaKatja: Nuo kaksi uutuutta ovatkin jo ostoslistalla... :)
VastaaPoistaAloitin ulkoasun kommentoimisen joskus kun blogeissa oli enemmänkin puhetta kirjojen ulkoasuista (olisiko ollut jonkin Leena Lumen kaunein kansi -äänestyksen jälkimainingeissa). Aika monet kannet ovat sellaista "perushyvää tasoa", ettei niistä kauheasti tunnu irtoavan sanottavaa, mutta kiva tuota tapaa on kuitenkin toteuttaa!
Maukka: Tässä kerrotun perusteella Brick Lane ainakin vaikutti kiinnostavalta, joten kiva kuulla että pidit! Ja kyllä, uskon että jossain vaiheessa vielä yritän päästä Smithin kanssa kavereiksi... :)
Muutama vuosi sitten sarjan ensimmäinen osa ranskalaisesta nykykirjallisuudesta oli pääsykoekirjana, ja yllätyin kovasti. En ollut sitä ennen lukenut mitään kirjallisuusartikkeleita, mutta päädyin ahmimaan koko kirjan parissa päivässä vaikka kokeeseen tuli vain muutama :D Pidin siitä, että artikkelit olivat aika yleistajuisia mutta niistä sai silti paljon mielenkiintoista pohdittavaa. Pitäisi jossain vaiheessa käydä hakemassa loputkin sarjasta, saisi taas vähän kirjavinkkejä. Ihan kuin niitä ei jo tarpeeksi olisi ;)
VastaaPoistaMinä en ole lukenut tätä sarjaa vielä ollenkaan, mutta olen haaveillut siitä kauan (etenkin juuri tästä osasta). Ehkä voin palkita itseni joskus ostamalla sarjan tai sitten toivoa sitä osan kerrallaan lahjaksi synttäreillä ja jouluina.
VastaaPoistaSuvi: Yllättävän mukaansatempaavaa luettavaa, helppotajuisia mutta fiksuja tekstejä tosiaan! :)
VastaaPoistaKaroliina: Olen myös haaveillut tästä kauan, ja joskus jo aiemminkin lainasin yhden kirjan (muistaakseni Saksa-osan) mutta silloin en silti oikein saanut aikaiseksi aloittaa sitä. Toinen yritys siis kuitenkin kannatti!
hmm, kun brittejä tulee aika lailla luettua niin ehkä tähän pitäisi sitten myös tutustua...laitetaan kirja mieleen.
VastaaPoistaOho, sarja josta en ole ikinä kuullutkaan! Kiitos tästä sivistyksestä, pitää laittaa korvan taakse.
VastaaPoistahdcanis ja Sonja, tämä on kyllä tutustumisen arvoinen!
VastaaPoistaHollinghurstista olikin iso artikkeli Hesarissa juuri.
VastaaPoistaKirjan kansi on todella onnistuntu! Ihan tekee mieli tarttua kirjaan heti paikalla.
Kiitos tiedosta, täytyypä kurkata jos käyn kirjastossa!
VastaaPoistaTässä saattaisi olla mullekin sopiva tietokirja. Viime kesänä olin Lontoossa viikon ja vapauduin vihdoin harhaluuloista, että britit olisivat seipäännielleitä jäykistelijöitä. Hyvä, että tulit maininneeksi Sarah Watersin nimen, koska olin juuri etsinyt hänen kartanoromaaniaan virheellisesti Sarah WaLtersin nimellä. Ihmettelin kun ei löytynyt...
VastaaPoistaJostain noita harhaluuloja vain välillä kumpuaa vaikka kuinka pitäisi itseään avarakatseisena! :)
VastaaPoista