Kaksi tytärtä, toinen sairas, toinen tuntee jäävänsä äidin rakkautta vaille.
Meri ja Irlannin rantakalliot.
Vanha tarina hyljenaisesta, jonka mies houkuttelee rantaan, ottaa vaimokseen ja piilottaa hylkeennahan ettei nainen voi palata mereen...
Iso talo erikoisine stukkokoristeineen,
säröisiä posliiniastioita, joiden viat paljastavat esineen sielun.
On nainen, joka palaa kiertolaisten leiristä kulkumiehensä luota ennen sarastusta, tuoksuen savulta ja mereltä,
hylkeennahkainen leninki, helmassa simpukankuoria...
Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa. Hän oli kiertolainen, nuori kulkijanainen joka oli nainut rikkaan miehen. Hänen nimensä oli Agatha Sheehy. En tiedä hänen tyttönimeään. Hänen tarinansa on täynnä aukkoja.
Jäin tarinaan kiinni jo näillä ensimmäisillä riveillä, enkä ollut lukenut montakaan sivua kun mieleen tuli kuvaus "elinvoimainen". Voimaa tässä todella on. Alkuvoimaa, joka kumpuaa jostain Irlannin myyteistä, sateesta ja surumielisyydestä. Tapahtumat ulottuvat 1960-luvulta -80-luvun alkuun, mutta olin niin meren, hyljenaisten ja kiertolaisten vankkureiden lumoissa että sijoitin tarinan mielessäni jatkuvasti jonnekin paljon kauemmas, ja hätkähdin aina jonkun matkustaessa bussilla tai puhuessa puhelimeen.
En taitaisi tietää koko kirjasta mitään, ellei Leena Lumi olisi tästä kertonut, ja monessa yhteydessä muutenkin suositellut. Toivon, että kirjaan tarttuu vielä moni muukin. Lähde siis Clodaghin matkaan, nuotion savuun ja vankkureiden keinuntaan, kuulemaan tarinaa levottomuudesta joka periytyi äidiltä tyttärelle...
Ensimmäinen lause: Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa.
Englanninkielinen alkuteos: The Nature of Water and Air (2001)
Ulkoasu: Meren ja ylvään rannan kohtaaminen jatkuu selkämykseen ja takakanteenkin - voisiko parempaa tälle kirjalle olla! Kansi: Ville Laihonen, taitto: DTP Sisko Honkala.
Kustantaja Avain 2004, suom. Sari Karhulahti, 351 s.
Tämä on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta kuulostaa valtavan kiinnostavalta. Tätä ei taida löytyä omasta kirjastostani, mutta painanpa nimen mieleeni siltä varalta, kun lähden kaupunkireissulle. Kiitokset vinkistä!
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta, lukulistalle!
VastaaPoistaKannattaa kyllä lukea!
VastaaPoistaSatu, upeaa! Kiitos, että annoit nuotion savuja tälle kirjalle.
VastaaPoistaEräs kaikkeen Irlannissa hurahtanut kaipasi kirjaa lahjaksi...annoin pois. Hän ei ole kommentoinut mitään ja mietinkin, että oliko tarina siltikin hänelle liian 'uskalias'...Lähden sitä nyt kysymään. Miksi annoin sielukirjani pois...
Oi, en ole tästä koskaan kuullutkaan mutta kirjoitit niin lumoavasti että tämähän on ihan pakko lukea! Irlanti on muutenkin maa, josta aina mielelläni luen, ja elinvoimaa juuri nyt janoan. Siis kipin kapin kirjastoon :) Kiitos ja kumarrus sinulle!
VastaaPoistaLeena, kiitos itsellesi kirjan tuomisesta tietoisuuteeni! Minäkin tätä jo yritin etsiä huuto.netistä itselleni, mutta ei tärpännyt. Eiköhän vielä joku päivä tule jossain vastaan...
VastaaPoistaElma Ilona: En muista olenko lukenut aiemmin Irlannista mitään, mikä kyllä sinänsä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kiitä Leenaa, joka on sitkeästi pitänyt kirjaa esillä! :)
Oi, kuulostaa hienolta kirjalta! Tuli jotenkin noidanrippimäinen tunne ripauksella jotain odelmaista... Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaEn ole vielä ehtinyt lukea sen kummemmin Noidan rippiä kuin Odelmaakaan joten paha sanoa, mutta voi olla! :)
VastaaPoista