Kirjajulisteita

Tähän sitaattijulistesarjaan törmäsin alun perin Nora Exlibriksessä. Koko valikoimaa voi ihailla etsy.comissa, myyjällä Obvious State.

Sitten The Literary Gift Companyn tarjontaa jälleen kerran:

Tätä Britannian kirjallista karttaa olen ihaillut aiemminkin, mutta ehkä vielä enemmän tykkään uutuusjulistesarjasta jossa kuvaan on painettu koko romaanin teksti sopivasti aseteltuna.

Yllä siis Liisa Ihmemaassa -versio. Kaikkea sitä jotkut keksivätkin tehdä! :) Vastaavat julisteet ovat tarjolla myös neljästä muusta kirjasta. Sisustamaan siis...

Pertti Nieminen: Päivä näin sininen ja tyyni & Vyötettiin ja vietiin

Nämä kaksi kokoelmaa sisältävät samanlaisia tuttavallisen hymyilyttäviä, hiljaisen viisaita, keskenään tarinoita muodostavia runoja kuin Pertti Niemiseltä aiemmin lukemani Maailma pitäisi aloittaa alusta. Runoissa jutellaan lapsenlapsille, matkustetaan, juodaan olutta ja viiniä, ihmetellään pihamaan eläimiä ja välillä moititaankin maailman nykytilaa. Yritetään lennättää leijaa, mutta joudutaan huomaamaan että tuulella on oma elämänsä. Olen taas ihan yhtä ihastunut.

Illalla siili puolen aarin pihalla
omenapuun alla.
"Hei" huudahti vaimoni.
"Sanoitko jotain?" kysyin
ja menin katsomaan.
"Sanoin", vastasi hän,
"mutta en sinulle."

(Vyötettiin ja vietiin)


Ulkoasu: Vaikka Päivä näin sininen ja tyyni ei väritykseltään niin miellytäkään, ihailen silti taas tätä Runoja tunteville -sarjaa. Harmi ettei näissä päällystetyissä kirjaston kappaleissa pääse hipelöimään kannen kangasmaista pintaa. Graafinen suunn.: Päivi Puustinen.

Kustantaja Otava 2000/2003, 78/54 s.

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Lukudiplomin suorittaminen alkoikin pikemmin kuin suunnittelinkaan. Kävin viikonloppuna herkkumessuilla joiden paras herkku allekirjoittaneelle taisi olla kirjamyyntipöytä. :) Ostin Halkaistun varakreivin ja sitten päädyinkin ihan ex tempore -henkisesti tilanteeseen jossa oli hyvin aikaa lukea. Ja kas, mikäs mulla onkaan täällä laukussa...?

Terralban varakreivi Medardo lähtee sotaan turkkilaisia vastaan, tuppautuu kokemattomuuttaan suoraan tykin tielle ja halkeaa keskeltä kahtia. Kotiin palaa mies jolla on yksi käsi, yksi jalka, yksi silmä ja puoli suuta - mutta onko kyseessä Medardon hyvä vai paha puolisko?

Halkaistu varakreivi on yksi Calvinon kolmesta satuallegoriasta. Tämän kanssa kävi vähän samoin kuin lukiessani Paronia puussa, luin vain tarinaa tarinana miettimättä mitään allegorioita sen kummemmin. Mutta käypä se niinkin, ja kertoo ainakin tekstin vetävyydestä. Hyvä ja pahahan tässä tietysti ovat yhtenä suurena teemana; äärimmäisyyksiin vietynä kumpikaan ei ole hääppöistä ilman toista tasapainottamassa. Ja vaikka varakeivi olisi täydellinenkin, on "selvää että yksi täydellinen varakreivi ei riitä tekemään koko maailmaa täydelliseksi". Paroni puussa säilyy suosikkinani, mutta tämäkin on hieno kirja, tavalla jota en osaa määritellä. Calvinon kirjoitustyyli on leikkisän viisasta.

Lukudiplomin tehtävääkin vähän jo kirjoittelin, mutta niitä ajattelin postailla sitten erikseen... :)

Ensimmäinen lause: Käytiin sotaa turkkilaisia vastaan.

Italiankielinen alkuteos: Il visconte dimezzato (1952)

Ulkoasu: Pidän väreistä ja pelikorttimainen kuvakin sopii kirjan henkeen. Päällys: Alfons Eder.

Kustantaja Tammi 2004, 2. painos (1. painos 1970), suom. Jorma Kapari, 114 s.

Kirjavuoren valloitus ja muita haasteita

Katri kirjoitti ajatuksiaan lukuhaasteista, mistä inspiroiduin kasaamaan päivityksen omasta haastetilanteestani.

Loppuvuosi vaatii vielä pientä kirimistä, mutta ei onneksi mitään mikä tuntuisi mahdottomalta. Ensimmäisenä erääntyy Linnean Hyppää lavalle -haaste. Totta puhuen en ollut aikeissa osallistua siihen, koska en ole oikein näytelmien  lukemisen makuun päässyt, tosin haastehan juuri rohkaisee kokeilemaan. Uutta kirjastoa ihaillessani tulin kuitenkin poimineeksi lainaan vähän kaikenlaista, muun muassa Shakespearea. Kyseinen kirja ehti jo jonkin aika nököttää hyllyssä, ennen kuin Linnea joitakin päiviä sitten muistutti haasteensa päättyvän parin viikon päästä ja hoksasin että hei, mähän voisin vaikka osallistua. :) Nyt on siis näytelmä luvussa, ihan mukavasti edistyen.

Seuraavaksi olisi ohjelmistossa Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteen loppuunsaattaminen. Sitä varten pitäisi lukea vielä Lumipäiväkirja, Puhdistus ja Tuntematon sotilas ennen itsenäisyyspäivää. Onnistuu, kunhan en lähde haahuilemaan muualle. :)

Aion ehtiä vielä osallistua myös Karoliinan Underbara Finlandssvenskar vid papper -haasteeseen. Enköhän nyt yhden suomenruotsalaisen saa puristettua vielä tämän vuoden lukemistoon, mieluumin useammankin.

So American sen sijaan on mennyt vähän ohi. Amerikkalaislukemistoni on tänä vuonna rajoittunut lähinnä vampyyreihin: Twilightit ja könttä Charlaine Harrisia. Kaupan päälle Sysimetsä.

Sonjan Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin kertyy merkintöjä sen verran mitä kertyy, siinä en asettanutkaan itselleni mitään erityisiä tavoitteita, kunhan vain iloitsen niistä löytämistäni aarteista.

Tälle vuodelle olisi sitten suoritettavana vielä yksi oma minihaaste, mutta se tulee kyllä olemaan aika pienitöinen. :)

Sitten voikin siirtyä ensi vuodelle ulottuviin haasteisiin! Lukudiplomista jo kirjoitinkin erikseen, ja Mari A. heitti sellaisen haasteen ettei tämmöinen kirjanhamstraaja voinut vastustaa. Lähden suorittamaan Kirjavuori Mount Everestille -haasteen tasoa Mont Blanc, mikä tarkoittaa että aion lukea tämän hetken ja ensi vuoden lopun välillä 50 kirjaa niistä, jotka ovat nyt hyllyssäni lukemistaan odottamassa. Pitkänpuoleiseksi venähtänyt kirjalista näkyy TBR-välilehdellä. Sivu kyllä päivittyy jatkossakin koska lisää tulee kuitenkin hankittua, mutta tulostin tämänhetkisen listan itselleni muistiin. Ettei tule huijattua. ;) 50 on aika paljon, mutta onneksi voin näppärästi yhdistää tämän haasteen muihin meneillään oleviin (myös TBR100-listaan) ja varmasti tuleviinkin!

Huh. Onhan niitä, mutta ainakin tällä hetkellä olen ihan vaan innoissani asiasta!

Marjane Satrapi: Luumukanaa

Ensimmäinen Lähi-itä -minihaasteen suoritusyritys päättyi keskeytykseen, minkä jälkeen päätin pysyä samassa maassa mutta hoidella homman sarjakuvalla. Marjane Satrapin kerrontaan ja piirrosjälkeen olikin mukavaa palata, sillä Persepolisten lukemisesta näkyy jo kuluneen suunnilleen kaksi ja puoli vuotta. Tässä nyt voitaisiin taas ehkä päivitellä sitä, että mihin ne vuodet oikein livahtavat?!?

Vuosia on kyllä kulunut myös Luumukanaa-teoksessa, nimittäin siitä kun päähenkilö, Satrapin sukulaismies Naser Ali joutui hylkäämään haaveensa avioliitosta nuoruudenrakastettunsa kanssa. Naser Ali on hukuttanut kaipuutaan tarin soittoon, ja menettäessään senkin nautinnon hän päättää kuolla.

Satrapin tuotannosta kuvastuva Iran on ihan eri paikka kuin se uutisotsikoista tuttu - tai niiden perusteella kuviteltu, pitäisi ehkä sanoa. Kappas vain, siellähän asuu ihan normaaleita ihmisiä! Satrapin kyydissä pääsee kurkkaamaan niin kulttuuria kuin perhe-elämääkin.

Luumukanaa on surumielinen mutta myös humoristinen. Tarinan lukaisee nopeasti mutta unohtaa hitaammin. Satrapin tyyli on hieno, sekä lämminhenkinen että rehellisen teräväkatseinen. Sitä täytyy vain ihailla!

Ranskankielinen alkuteos: Poulet aux prunes (2004)

Ulkoasu: Mukavan selkeä kansi, ja värihän tietysti sopii nimen kanssa yhteen. Tykkään kyllä. Kansi oletettavasti suomenkielisiä tekstejä lukuunottamatta Satrapin omaa käsialaa, mutta ei tarkempia tietoja näkyvissä.

Kustantaja LIKE 2008, suom. Taina Aarne, 86 s.

Colin Meloy & Carson Ellis: Sysimetsä

12-vuotiaan Pruen kotikaupungin vieressä on suuri metsä, Tietön korpi, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt tai ainakaan palannut sieltä. Prueta on ehdottomasti kielletty menemästä sinne, mutta kun varisparvi eräänä päivänä sieppaa Pruen pikkuveljen Macin ja lennättää tämän metsään, jotain on tehtävä...

Takakannessa kirjaa luonnehditaan suurten saturomaanien perilliseksi, ja sellainen tämä onkin; maaginen ja jännittävä seikkailu, joka on helppo nähdä tulevana klassikkona. Suuri, salaperäinen metsä jonka kätköistä löytyy vaikka mitä on yksi suosikkimiljööni, joten en kai olisi edes voinut olla viihtymättä!

Ihan ilman sotimista hommasta ei selvitä joten kovin pienille lapsille tämä ei sovi, mutta isommille suosittelen - ja aikuisille, totta kai! Mukavaa, että seikkailuhenkisen kirjan päähenkilönä on tyttö. Ja toisaalta hyvä, että isossa osassa on myös seuraan lyöttäytyvä Pruen luokkakaveri Curtis. Pojilla kun voi olla taipumus kartella "tyttökirjoja"... :)

Kirjoittaja Colin Meloyn puolison Carson Ellisin piirtämä, hienovaraisesti sivuilla pilkistelevä kuvitus tuntuu samaan aikaan sekä mukavan vanhanaikaiselta että hyvin raikkaalta. Sama kuvaus kyllä pätee koko kirjaankin. Tämä on kokonaisuutena aika herkullinen paketti. Mukavaa tietää, että jatkoa on tulossa; vaikka tämä onkin ihan kokonainen tarina eikä tunnu jäävän kesken, niin Sysimetsässä oleilun nälkä jäi vielä.

Ensimmäinen lause: Prue ei käsittänyt, miten viisi varista onnistui nostamaan ilmaan kymmenkiloisen poikavauvan, mutta se oli hänen huolenaiheistaan pienin.

Englanninkielinen alkuteos: Wildwood: The Wildwood Chronicles, Book 1 (2011)

Ulkoasu: Kuvitusta jo kehuin, ja kansipaperithan ovat toki samaa sarjaa. Kannen kuvitus: Carson Ellis, kannen ulkoasu: Carson Ellis & Sarah Hoy, suomenkieliset tekstaukset: Markus Pyörälä.

Kustantaja Otava 2012, suom. Peikko Pitkänen, 518 s.

Kymmenen kirjaa jotka "kaikki" ovat ehtineet lukea ennen minua

Surffailin etsimässä mielenkiintoisia englanninkielisiä kirjablogeja luettavikseni ja törmäsin All the Things She Read -blogin listaukseen Top Ten Books I Feel As Though Everyone Has Read But Me. Kyseessä on The Broke and the Bookish -blogin meemin Top Ten Tuesdayn tehtävä. Tältä sivulta löytyy lista kaikista aiheista matkan varrelta. Siellä on monta monta mielenkiintoista juttua joihin aion palata myöhemmin uusien top kymppien muodossa, ehkäpä joku muukin? :)

Alla kuitenkin otsikon mukainen listaus. Listan olisin kyllä saanut kokoon vaikka tämän vuoden uutuuksista, mutta tässä sekoitus uudempaa ja vanhempaa. Sellaiset jätin suosiolla pois joita en suunnittelekaan lukevani! :)

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Lionel Shriver: Poikani Kevin

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Emma Donoghue: Huone

Sofi Oksanen: Puhdistus

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Katja Kettu: Kätilö