Ohessa näette hyllyni kenties kauneimman kirjankannen! Se teiltä valitettavasti jää näkemättä, että sivuissa on kiiltävän hopeiset reunat. :)
Mutta tärkeintä on tietysti se, että myös sisältö on taianomaisen kaunis. St Hauda's Landin saarilla tapahtuu asioita joista vain harvat tietävät: metsissä kulkee olento joka muuttaa valkoiseksi kaiken mihin katsoo, syrjäisessä mökissä asuu mies joka huolehtii oudoista pikku eläimistä - ja toisinaan joku alkaa muuttua lasiksi.
Niin on käynyt myös saarilla vierailleelle Ida Maclairdille, joka palaa etsimään miestä jonka uskoo tietävän parannuskeinon. Hän tapaa erakkoluonteisen, sulkeutuneen Midas Crookin joka vastoin odotuksiaan huomaa alkavansa rakastua. Midas tarvitsee aikaa voittaakseen läheisyyden pelkonsa, mutta sitä heillä ei ehkä ole koska lasi Idan jaloissa kasvaa koko ajan ylöspäin.
Tarina on siis kaunis, ja pidin siitä. Silti viimeinen silaus lumouksesta jäi puuttumaan; olisin halunnut uppoutua vielä paljon syvemmälle paikan erikoisuuteen. Jotkut juonen elementit, jotka olivat kyllä kiehtovia, tuntuivat myös jäävän lopulta melko irrallisiksi kokonaisuudesta. Kehumiseen on kuitenkin enemmän syytä kuin moittimiseen!
Lukemistani häiritsi välillä se, että tekstin sanavarasto huiteli reippaasti omani yläpuolella, mutta voiko siitä nyt sitten kirjailijaa syyttää? :) Shaw, jonka esikoisromaani tämä on, on muuten syntynyt 1982. Harvemmin saan lukea oman sukupolveni tuotantoa!
Ensimmäinen lause: That winter there were reports in the newspaper of an iceberg the shape of a galleon floating in creaking majesty past St Hauda's Land's cliffs, of a snuffling hog leading lost hill-walkers out of the crags beneath Lomdendol Tor, of a dumbfounded ornithologist counting five albino crows in a flock of two hundred.
Kustantaja Atlantic Books 2009, 292 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti